Artikkelin lähde Kaleva
Neena Kuukasjärvi
Mimmi Pentikäinen kuvat
Talolle on tapahtunut jotain hyvin erikoista. Marraskuisen päivän hämärässä hennosti roosaan vivahtavan valkoisen kaunottaren katto tuntuu kohoavan metrejä korkeammalle kuin aiemmin - on kuin väsyneen ryhti olisi noussut ja ilme kirkastunut.
"Oli yllätys, kuinka suuri vaikutus ikkunoiden vaihtamisella on ollut. Perustusten ympäriltä on myös kuorittu maata varmaan neljäkymmentä senttiä", puntaroi talon isäntä Antti Rundelin järkeenkäypiä selityksiä talon ulkoiseen muodonmuutokseen.
Tapahtunut on kuitenkin paljon muutakin. Kaikille Hietasaaren kävijöille talo on vanhastaan tuttu.
Alkujaan Terijoen hirsistä 1920-luvulla oululaisen kultasepän rakennuttama huvila koki ensimmäisen suuren muutoksensa 1940-luvulla. Väkirikas Hietasaari tarvitsi kaupan, joten rakennuksen tyylipuhdas klassismi sai väistyä käytännön tieltä: seiniin puhkaistiin suuret näyteikkunat ja palvelusväen köökinovi talon päädyssä ummistettiin. Näillä eväin mentiin aina 1980-luvulle, jolloin taloon asettui Oulun Lippo.
Kun seura teki konkurssin vuonna 2010, myös rakennus tuli myyntiin. Talon tarkemmasta kunnosta tietämättömänäkin kiinnostuneita riitti. Antti ja Kaisa Rundelinin perheen - ja kaikkien kaupunkilaisten - onneksi Hietasaaren rakennuskaava edellytti talon uusilta omistajilta sitoutumista aktiiviseen kulttuuri- ja virkistystoimintaan.
"Meillä on ollut jo hyvin pitkään haave tanssi-, musiikki- ja taidegalleriatoiminnasta. Tarkoitus on luoda talosta eri taiteenlajien kohtaamispaikka, jonne on helppo tulla", kuvataiteen läänintaitelijana toimiva Antti Rundelin avaa ajatusta.
Kahden vuoden remontti- ja entisöintiurakka alkaa pikkuhiljaa kantaa huvilassa kaunista hedelmää. Tärkeintä on ollut säästää kaikki se, mitä järkevästi on säästettävissä - ja rakentaa uutta, niin materiaaleissa kuin rakennusratkaisuissa vanhaa kunnioitten.
"Kaupaksi muuttamisen ajoilta on olemassa rakennuspiirustukset, joissa näkyy myös talon alkuperäinen ilme. Talo on myös SR3-luokan suojelukohde, mikä ohjaa tiettyjen asioiden tekemistä."
Alakertaa hallitsee koko talon mittainen vaalea sali. Valkoinen lautalattia on alkuperäinen, samoin sirolinjaiset valkoiset pönttöuunit.
Lautalattiaa ovat vuosikymmenten ajan suojanneet toistensa päälle kerrostuneet muovimatot - pönttöuuneja se, ettei niitä ole juurikaan käytetty. Siellä missä hirsiseinä ei ole näkyvissä, seinissä on puukuitulevy ja paperitapetti.
"Alakerran tiloissa on ajateltu myös sitä, että ne taipuvat erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen. Tilaa on isommallekin seurueelle ja vaikka tanssille", talon emäntä ja tanssiammattilainen Kaisa Rundelin esittelee.
Vaikka taloa on ajatuksen kanssa palautettua entiseen asuunsa, museota siitä ei ole tarkoitus tehdä. Ajan kulku ja kerrostumat näkyvät myös kalustuksessa; kierrättäen ja käytettynä hankituilla huonekaluilla on paitsi käyttöarvoa, myös omaa luonnetta.
Järeistä lankuista rakennettu talonpoikaispöytä penkkityynyineen ja -taljoineen sopii yllättävän mallikkaasti valkoiseen saliin. Salin kupeessa sijaitsevaa keittiötä lämmittää leivinuuni - sähkölämmitys onkin talossa vain tukitoimena, muutoin uuneja lämmitetään ahkerasti päivittäin.
Remontin mittaan Rundelinit ovat tarttuneet itse niin purku- kuin kunnostustyökaluihin. Restaurointimestari sekä hirsikunnostaja ovat tarjonneet ammattiapuaan.
"Olen tällainen innokas harrastelija, kokeilemalla ja testaamalla on näitä hommia tullut tehtyä", vähättelee Antti Rundelin, jonka taitavaa käsialaa ovat muun muassa julkisivun ikkunapuitteiden alkuperäisen mallin mukaan tehdyt koristeet.
Myös huvilan pihapiiriä tullaan jatkossa kehittämään päärakennuksen hengessä.
"Tontille on määrä rakentaa talousrakennus, jossa on sekä tanssisaleja että lisää majoitustiloja vieraileville taitelijoille", kertoo Kaisa Rundelin.
Syksyn vaihtuessa alkutalveksi talon ovet avautuvat useammalle pikkujouluseurueelle. Vieraille varatut villasukat varmistavat, että tämän talon tilaisuuksissa ei jäykistellä.
Myös talokaunotar tuntuu suopuneen uusille asukkailleen ja näiden ideoille mieluusti: talon hyvän hengen aistii kaikkialla. Kun salin majesteettinen flyygeli helähtää, soivat mukana myös satavuotiaat seinähirret.
Artikkelin lähde Kaleva