Artikkelin lähde Kaleva
Suomen Jääkiekkoliitto alkoi syystalvella 1946 innostaa pohjoissuomalaisia jääkiekon pariin. Liiton tavoitteena oli laajentaa jääkiekon harrastusta Etelä-Suomen ulkopuolelle ja luoda pyrkimyksensä tueksi Oulusta Pohjois-Suomen jääkiekkoilun keskus.
Uuteen jääpeliin suhtauduttiin Oulussa kuitenkin varautuneesti. Pelkona oli, että se vaarantaisi menestymisen jääpallossa, jossa Oulun Luistinseura ja Oulun Palloseura kuuluivat Suomen parhaimmistoon.
Raahessa vastaavaa taakkaa ei ollut, joten siellä suhtautuminen jääkiekon aloittamiseen oli myönteisempi. Sodan jälkeisten vuosien heikko taloustilanne oli kuitenkin vielä ratkaiseva este uuden jääpelin aloittamiselle molemmilla paikkakunnilla.
Sitkeä työ jääkiekkoilun juurruttamiseksi pohjoiseen tuotti lopulta tuloksia. Oulussa pelin aloittamisesta kiinnostuneet useiden jo olemassa olleiden palloiluseurojen jäsenet perustivat syksyllä 1948 jääkiekon erikoisseuran Oulun Jääkiekkoilijat.
Raahessa puolestaan Raahen Vesa ryhtyi aktiivisesti edistämään jääkiekkoilua. Vedottuaan kaupunkiensa päättäjiin Oulun ja Raahen jääkiekkoilijat saivat paikkakunnilleen ensimmäiset jääkiekkokaukalonsa joulukuussa 1948.
Pohjois-Pohjanmaan ensimmäinen jääkiekko-ottelu pelattiin Oulussa 19.12.1948, kun näytösottelussa kohtasivat Suomen parhaista jääkiekkoilijoista kootut joukkueet.
Raahessa samankaltainen tapahtuma järjestettiin hitaan talventulon vuoksi vasta tammikuussa 1949. Näytösottelut innostivat pohjoispohjalaisia jääkiekkoharjoitusten aloittamiseen. Samana talvena käynnistyivätkin kaupunkien sisäiset ottelut, sitten oululaisten ja raahelaisten keskinäiset pelit, ja lopulta piirisarja. Tällöin myös jääpalloon ja jalkapalloon keskittynyt Oulun Kärpät innostui ottamaan jääkiekon ohjelmaansa.
Seuraavalla kaudella Pohjois-Pohjanmaan jääkiekkojoukkueet osallistuivat jo valtakunnalliseen kilpailujärjestelmään.
Jääkiekkoilu säilyi Pohjois-Pohjanmaalla ainoastaan kaupunkien pelinä 1950-luvun puoliväliin saakka, jolloin lajia ryhdyttiin kokeilemaan myös muutamilla maaseutupaikkakunnilla. Varojen puute jarrutti jääkiekkoilun levittämistä maaseudulle. Varsinkin kaupungeista etäämpänä harrastus katkesi muutaman vuoden jälkeen. Oulun ja Raahen jääkiekkoilussa 1950-luku oli kehittymisen aikaa.
Opettavaisia kokemuksia toi vuosikymmenen alussa alkanut yhteistyö jo 1930-luvulla jääkiekkoilun omaksuneen Pohjois-Ruotsin kanssa. Kontaktit Pohjois-Ruotsiin alkoivat seurajoukkueiden ystävyysotteluilla ja johtivat jopa yhteiseen sarjaan muutaman vuoden ajaksi. Pääasialliseksi toimintamuodoksi tulivat kuitenkin Pohjois-Suomen ja Pohjois-Ruotsin väliset pienoismaaottelut ja seurajoukkueiden ystävyysottelut.
Oulun Kärpät toimi 1960-luvulla Pohjois-Pohjanmaan ja koko Pohjois-Suomen jääkiekkoilun veturina pelaten säännöllisesti Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ja satunnaisesti myös mestaruussarjassa. Kärppien 1960-luvun alussa voimakkaasti tehostunut juniorityö tuotti yhä enemmän uusia jääkiekkoilijoita. Heidän joukostaan nousi vuosikymmenen loppupuolella jo muutamia erittäin lahjakkaita pelaajia, jotka poikkeuksetta värvättiin Etelä-Suomen mestaruussarjajoukkueisiin.
Ouluun valmistui vuonna 1965 tekojäärata, mutta hankkeeseen liittyneet talousvaikeudet rajoittivat modernin pelialustan hyödyntämistä. Varsinkin tasokkaimmat joukkueet hakeutuivat säännöllisesti Pohjois-Ruotsiin, jossa oli 1960-luvun puolivälissä jo useita tekojääratoja ja kaksi jäähallia.
Olosuhdeongelmista huolimatta kiinnostus jääkiekkoa kohtaan kasvoi Pohjois-Pohjanmaalla merkittävästi 1960-luvulla. Vuosikymmenen lopulla se ohitti yleisön suosiossa jääpallon.
Myös maaseudulla ryhdyttiin 1960-luvun puolivälissä harrastamaan jääkiekkoa pitkäjänteisesti. Syinä lajin leviämiselle kaupunkien ulkopuolelle olivat vapaa-ajan lisääntyminen ja televisiolähetykset Tampereella vuonna 1965 pelatuista MM-kilpailuista. Pohjois-Pohjanmaan kaupungit Oulu ja Raahe säilyivät kuitenkin maakunnan jääkiekkoilun keskuksina.
Oulun Kärpät kasvatti 1970-luvun alussa hyvin taitavia jääkiekkoilijoita. Seuran juniorit voittivat Suomen mestaruuksia, ja parhaimmillaan nuorisomaajoukkueissamme oli toistakymmentä Kärppä-pelaajaa. Aikuistuttuaan monet heistä kuitenkin lähtivät Etelä-Suomen jäähallikaupunkeihin.
Vaikka tekojäärata oli aiempaa paremmin käytettävissä sen siirryttyä Oulun kaupungille, jääkiekkoilun huipulle tähdänneet pelaajat kokivat välttämättömäksi pääsyn jäähallin suojiin. Myös haaveet puoliammattilaisuudesta, joka oli mahdollista etenkin Tapparan ja Ilveksen parhaille jääkiekkoilijoille, houkutteli maakuntamme kiekkolahjakkuuksia.
Pohjois-Suomen ensimmäinen jäähalli rakennettiin vuonna 1975 Ouluun. Sen valmistuminen nosti varsinkin Oulun alueen jääkiekkoilun olosuhteet Etelä-Suomen kanssa tasavertaiseen asemaan.
Tärkeimpien ottelujen siirtyminen jäähallin suojiin paransi myös katsojien viihtymistä ja lisäsi entisestään yleisön kiinnostusta lajia kohtaan.
Jäähallia voidaankin pitää ratkaisevana edistysaskeleena jääkiekon nykyisen valta-aseman saavuttamisessa Pohjois-Pohjanmaalla.
Artikkelin lähde Kaleva