Kivisydän ilman taidetta

Esko Aho Kaleva
Oulu Prosenttiperiaate tarkoittaa julkisissa taidehankinnoissa sitä, että rakennus-, peruskorjaus- ja kaavoitushankkeissa ennalta sovittu osuus rakennuskustannusten tavoitehinnasta käytetään taiteen hankintaan ja suunnitteluun.
Tavallisesti osuudet vaihtelevat 0-1,5 prosentin välillä.
Alkujaan myös Oulun kallioparkkiin Kivisydämeen kaavailtiin valaistukseen liittyvää, oululaislähtöisen Tapio Roseniuksen taidetta, kunnes laskettiin yhteen, mitä se olisi tullut toteutettuna maksamaan.
"Varsinaista prosenttitaidetta ei 73,5 miljoonan euron investointiin ole koskaan kuulunut. Jos puhutaan taiteesta yleisemmin, meillä on vielä mahdollisuuksia. Teemme töitä, jotta taidettakin Kivisydämeen saataisiin", lupaa hankkeen projektipäällikkö Juha Isoherranen.
Laaja valotaideteos olisi Isoherrasen mukaan vaatinut lisäinvestointeja, kun taas Oulun Pysäköinti Oy:n hallituksen alkuperäinen päätös oli, ettei Kivisydämeen investoida taidetta erikseen.
"Tarkoista summista on paha puhua, koska kaikissa tapauksissa arvio menisi pieleen, mutta yhtenä ajatuksena oli integroida osa nykyisen urakan valaistuksesta taideaspektiin. Saatava lisäarvo ei kuitenkaan ollut hintaan nähden perusteltu, vaikka Rosenius tekee hienoa valotaidetta."
Rosenius puolestaan kommentoi sähköpostitse, ettei hänkään tiedä minkälainen summa oli kyseessä, koska rakennuttaja arvioi lopulliset toteutuskustannukset itse.
Roseniuksen yritys tekee valotaidetta ja arkkitehtonista valaistussuunnittelua ympäri maailmaa
Hallituskadulla Kivisydämen ajoneuvosisäänkäynnin päällä sijaitsee noin 10 x 10 -metrinen, vesiaiheinen allas, joka on jo pintarakenteita vailla valmis. Muun muassa sitä on Isoherrasen mukaan tarkoitus taiteen nimissä jatkojalostaa.
"Voimme muotoilla allasta pienemmällä tai isommalla rahalla vaikka kuinka hienoksi kokonaisuudeksi, mikäli rahoitus asialle löytyy."
"Taiteen näkökulmaan voivat liittyä myös Kivisydämen kiertoliittymien kalliopilarit. Koetamme saada niihin tunnistettavuutta, imagoa ja pientä wau!-efektiäkin värien ja valaistuksen avulla."
Prosenttiperiaatetta voivat noudattaa sekä yksityiset että julkiset rakennuttajat.
Ympäristöön, tiloihin ja rakennuksiin soveltuvaa taidetta mietitään jo suunnittelu- ja toteutusvaiheissa. Periaatetta on mahdollista soveltaa myös teihin, piha-alueisiin ja puistoihin.
Kuluvan vuoden puolella on Hiirosenkotiin Oulussa valmistunut Pirkko Nukarin prosenttiteos, veistoskokonaisuus Lintuja ja linnunpesiä.
Kontinkankaan vanhaan sairaalaan on tulossa Raimo Törhösen seinämaalauksia nimellä Ajokoira kohtaa modernin. Työ valmistuu marraskuun lopulla.
Kastellin monitoimitalossa ovat paikoillaan Petteri Nisusen ja Tommi Grönlundin teokset Parit ja Vaeltajat. Talon avajaistilaisuus on 20. marraskuuta, jolloin taidehankinnatkin virallisesti julkistetaan.
Oulun kaupunki otti prosenttiperiaatteen käyttöön 1964, jolloin enimmäissuositukseksi kirjattiin kaksi prosenttia.
Oulun ensimmäinen prosenttitaideteos oli valtakunnallisen kilpailun kautta Nuottasaaren kansakoulun koillisseinälle hankittu Kauko Räsäsen abstrakti kuparireliefi Aapelus, joka paljastettiin syksyllä 1967.
Prosenttitaidetta ei 1990-luvun lamavuosina paljon toteutettu, kunnes se 2000-luvun alkuvuosina tuli jälleen ajankohtaiseksi, kertoo Oulun taidemuseon amanuenssi Outi Dekker.
Periaatteen noudattamiselle löydettiin Oulussa myös uusi toteutusmalli. Prosenttitaidetyöryhmään kuuluvat nykyään tilapalveluiden, taidemuseon ja käyttäjien edustajat sekä kohteen arkkitehti ja rakennuttaja.
Prosenttiperiaatteen toteuttamista Oulussa on vaikeuttanut määrärahojen ennakoimattomuus. "Tällä hetkellä emme vielä tiedä, kuinka paljon rahaa ensi vuonna on käytössä. Jos taas rahaa jää käyttämättä, sitä ei voi siirtää seuraavalle vuodelle. Kuitenkin monet taideprojektimme ovat olleet 2-3 vuoden mittaisia. Meidän pitäisi olla selvänäkijöitä", sanoo Dekker.
Muutamat muutkin Suomen kaupungit ovat sitoutuneet prosenttiperiaatteen käyttöön omassa julkisessa rakentamisessaan, mutta vain osa niistä toteuttaa kaunista ajatusta käytännössä.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva