Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu Heta Keskinarkaus, 25, esittää Oulun kaupunginteatterissa pyörivän Poika Mancinin naispääosaa, Katjaa.
Rooli on kuin luotu tälle herkälle, nuorelle naiselle.
"Jotkut asiat vain loksahtavat kohdalleen. Olin juuri palannut reissulta Intiasta ja käymässä vanhempieni luona Rajakylässä, kun lueskelin heidän luonaan Kalevaa ennen lähtöä kotiini Helsinkiin. Näin lehdessä jutun, jossa etsittiin näyttelijöitä tähän esitykseen."
"Tiesin heti, että tuo on minun roolini, se tuntui niin omalta."
Siitä välittömästi paperit vetämään ja maaliskuisen koe-esiintymisen jälkeen rooli varmistui, ja nyt näytelmä pyörii täysille katsomoille.
"Enkä hetkeäkään ole katunut!"
"Koko työryhmä on ihan mahtava. Sekään ei ole aina itsestään selvää, että porukka toimii yhteen saumattomasti. Tämä tekeminen on ollut ihanaa", Keski-narkaus iloitsee.
Heta Keskinarkaus on nähty musikaaleissa aikaisemminkin, jopa samalla näyttämöllä keväällä 2009 Anitan roolissa West Side Storyssa, joka oli hänen ensimmäinen produktionsa.
"Nykyinen eroaa siitä roolista monella eri tavalla. Muun muassa silloin harjoittelimme Westistä kahdeksan kuukautta, tätä vain kuusi viikkoa. Tietysti olin silloin myös paljon nuorempi, vasta 19, ja nyt olen paljon kokeneempi, monella eri tavalla."
Esimerkiksi silloin hän ei ollut vielä tehnyt yhtään keikkaa solistina oman bändin kansaa. Ensimmäinen yhtye Latva syntyi vuonna 2007, ja siitä paria vuotta myöhemmin Uinuva.
"Ja nyt tiedän mistä nautin eniten. Yleisöstä. Olen oppinut sen, että se on aina minun puolellani. Se kannattelee, tapahtuipa melkein mitä tahansa."
"Katjan rooli on myös tuntunut luonneroolilta, minulle sopivalta. Kaikki se ulkopuolisuuden tunne, pohdiskelu ja oman paikkansa etsiminen tuntuu omalta."
Samana vuonna West Side Storyn kanssa Heta Keskinarkaus aloitti opiskelun Pop & Jazz konservatoriossa Helsingissä ja teki vuonna 2012 lopputyökseen runoilija Saima Harmajan (1913-1937) runoihin säveltämäänsä musiikkia.
Juuri tätä lopputyötä varten syntyi bändi Uinuva ja sittemmin sen debyyttilevy, jonka Keskinarkaus tuotti alusta loppuun itse.
Harmajan runokirjan löytyminen on käänteen tekevä koko Keskinarkauksen uraa ajatellen.
"Ne runot olivat väylä minun oman ääneni löytymiseen. Halusin silloin säveltää konsertin itse, mutten kokenut, että olisin ollut tekstittäjänä kyllin valmis."
"Hänen maailmantuskansa ja erillisyydentunne tuntuivat läheiseltä. Hän ajatteli monista asioista kuten minä. Samaistuin siihen ikuisen kaihomielen asemaan, koska haikailu ja haaveilu ovat aina olleet osa minua", hän hymyilee.
Samalla oma tulkinta laulajana nousi asteita ylemmäksi.
"Kun aloin treenata omia sävellyksiäni, niin oma laulutekniikka parani hujauksella. Siinä oli huikea ero kuin treenatessa muiden tekemiä biisejä. Tästä on ollut minulle selkeästi hyötyä myös Poika Mancinissa."
Nyt Uinuva ponnistaa eteenpäin uusilla kappaleilla. Ne ovat täysin Keskinarkauksen käsialaa, sanoituksineen ja sävellyksineen. Silti samoissa herkissä tunnelmissa liikutaan edelleen.
"No, haikeus ei minusta lähde mihinkään, ainakaan vähään aikaan, vaikka valoisampaa suuntaan ollaan menossa. Yritän tuoda sanoihin hieman lohtua ja toivoa, eli ihan niin syvissä vesissä ei enää liikuta", hän naurahtaa.
"Ja on siellä tanssittavuutta ja rytmiäkin, joka on saatu aikaan bändin poikien yhteisellä panostuksella. Eli toisaalta olemme kulkeneet Uinuvan kanssa aika pitkän matkan tuosta ensimmäisestä keikasta, kaksi ja puoli vuotta sitten. Hyvä niin."
"Olen oppinut, että itselle pitää antaa aikaa ja armoa. Ei saa lannistua, jos heti ei tule valmista."
Jotta Hetan elämä ei olisi ihan pelkkää haikailua, vireillä on uusi seitsemän hengen helsinkiläinen muusikkoryhmä, joka esittää englanninkielistä Radiohead-tyyppistä musiikkia, Hetan sanoihin.
"Niissä teksteissä haluan käsitellä vahvoja naiskohtaloita, ja olemme napanneet biisejä myös vanhalta Latva-yhtyeeltä. Saapa nähdä milloin pääsemme treeni-kämpästä ulos. Joka kerta treenien jälkeen on kyllä ollut olo, kuin olisi ensitreffeillä ollut", hän huokaa.
Ryhmän musiikin pohjana on vahvasti improvisaatio, johon laulajatar hakee voimaa Laponia Improvisations -kollektiivista.
"Nyt alan jopa nauttia siitä, improvisaatio ei ole enää sellainen hirvittävä peikko."
Monta rautaa Heta Keskinarkauksella on siis tulessa ja haaveita riittää pitkälle tulevaan.
"Toki haen lisää teatterialan töitä. Mutta ihmisenä, artistina tai näyttelijänä minulla on vielä paljon oppimista. Tärkeintä olisi oppia olemaan murehtimatta turhia- ihan vaan hengittelemään."
"Vastoinkäymisillä on aina jokin tarkoitus, ja silloin kun kaikki on hyvin, on niistä hetkistä osattava nauttia."
Artikkelin lähde Kaleva