Artikkelin lähde Kaleva
Jaana Skyttä
Oulu Yli-iiläinen Hemmi Jaara odottaa hiihtokelien tuloa. Viime talvena hiihtäminen jäi vähälumisuuden takia.
Jaaralle kyläilemään tullut naapuri muistelee, että toissatalvena miehet hiihtivät lähes päivittäin, parhaimpina päivinä neljäkymmentä kilometriä.
"Jos vain kipeytyneet sivuni antavat myöten, laduille lähdetään", Jaara suunnittelee.
Ikä ei näytä muutoinkaan painavan miestä, sillä hän ottaa yhä aktiivisesti osaa yhdistystoimintaan, vaikuttaa kunnalliselämässä ja seuraa maailman tapahtumia.
Viime vuonna mies sai vuosittain jaettavan Yli-Iin kymppi -diplomin. Se on arvonimi, joka annetaan henkilöille, jotka ovat tehneet arvokasta työtä Yli-Iin ja yli-iiläisten hyväksi.
Jaara on vaikuttanut elämänsä aikana lukuisissa kunnan lautakunnissa ja MTK Yli-Iin yhdistys ry:ssä kymmeniä vuosia. Hän on yhä yhdistyksen jäsen.
Kamarin seinälle kootut kunniakirjat, joita on useita kymmeniä, kertovat omaa tarinaansa miehen elämänhistoriasta.
Sydäntä lähellä on veteraanityö. Vastikään hän oli Rintamaveteraaniliiton liittohallituksen kokouksessa Oulun piirin edustajana Helsingissä.
Jaara on Yli-Iin Rintamaveteraanit ry:n puheenjohtaja ja sihteeri ja sen myötä Rintamaveteraaniliiton piirihallituksen ja -liittohallituksen jäsen.
Myös toiminta Suojeluskunta ja Lotta Svärd -piirin perinnekillassa on miehelle tärkeää.
Hemmi Jaara koulutti jo 15-vuotiaana Iin suojeluskunnan sotilaspojissa ikäisiään ja nuorempia poikia. Ryhmänjohtajakurssit hän kävi jo pikkupoikana.
Oulun Suojeluskunta ja Lotta Svärd -piirin perinnekilta ry:hyn hän liittyi heti sen perustamisvuonna.
Jaara on syntynyt Yli-Iin Jakkukylässä. Maatalous oli perheen pääelinkeino, sivutoimeentulona pidettiin poroja, joita Jaara oppi maataloustyön ohella hoitamaan pienestä pitäen.
Rintamalla Jaara ehti olla toista vuotta.
"Käsky tuli suoraan etulinjoihin. Kerran hengenlähtö oli lähellä, kun venäläisen luoti meni hiuksenhienosti päätä hipoen, mutta sallimus oli mukana."
Kun rauha julistettiin, käteltiin seuraavana päivänä venäläissotilaita, mutta kotia päin marssittiin vuoroin rauhanmarssia, vuoroin sotamarssia. Niin epävarmana syntynyttä rauhaa pidettiin.
Huolestuneena Jaara on viime aikoina seurannut Venäjän ilmatilaloukkauksia sekä Ukrainan tilannetta. "Myös venäläisten maakaupat Suomesta huolestuttavat."
Sodan jälkeen Jaara viljeli kotitilaansa kymmenisen vuotta, kunnes siirtyi autoilijaksi.
"Ajoin ensin maansiirtotavaraa, sitten puutavaraa."
Yrittäjänä hän työskenteli 70-vuotiaaksi saakka.
Jaara on huumorimiehiä. Hän kertoo, että tyttöystäviä hänellä on ollut kaksi, mutta eri aikaan.
Molemmat olivat naapurin tyttöjä, joista ensimmäinen tyttöystävä löysi kursseilla ollessaan uuden poikaystävän.
Toisesta tyttöystävästä, Helvistä, tuli elinikäinen kumppani.
Jaara toimi kymmenisen vuotta Helvi-vaimonsa omaishoitajana. Kun vaimon jalat pettivät pysyvästi ja hän joutui hoitolaitoksiin, Hemmi-puoliso pysyi vierellä ja osallistui aktiivisesti vaimonsa hoitoon.
Helvi kuoli kolme vuotta sitten. Pariskunta ehti olla naimisissa 62 vuotta.
Jaara muutti Yli-Iin keskustaan noin viisi vuotta sitten. Hän on harmissaan, että Yli-Iin liittyminen Ouluun heikensi muun muassa terveyspalveluja.
"Lähin lääkäri on Kiimingissä ja vastaanottoaikaa saa odottaa viikkotolkulla", hän sanoo.
Artikkelin lähde Kaleva