Aikuisia

Sarjakuvia
Pauli Kallio - Christer Nuutinen: Kramppeja & nyrjähdyksiä - Ihan pienet juhlat. Kustannusliike Hans Nissen 2014.
Mika Lietzén: 1986. Asema 2014.
Timo Ronkainen: Turhikki - kaikki tyhjästä. Omakustanne 2014.
Pakotiet ja piilopaikat. Muurlan opisto 2014.

Sarjakuva Kramppeja ja nyrjähdyksiä on kulkenut pitkän tien vuodesta 1991, jolloin se aloitti ilmestymisensä. Foorumeja on ollut useita, samoin taiteilijoita: nyt toimessa on pysynyt pitkään Christer Nuutinen, joka oli myös sarjan alkuperäinen piirtäjä.
Käsikirjoittaja Pauli Kallio on taannut Krampeille ja nyrjähdyksille jatkuvuuden sekä tasalaadun. Hänen tapansa hahmottaa ensin nuorten, nyttemmin keski-ikää lähestyvien aikuisten maailmaa on tarkkanäköinen, mutta lempeä, useimmiten huumorilla silattu.
Kramppien ja nyrjähdysten henkilöt ovat kasvaneet ja kypsyneet ajan myötä.
Tuntuu jotenkin luontevalta, että sarjan nykyiseksi kodiksi on vakiintunut Suomen Kuvalehti: tavallaan sekin heijastaa paitsi sarjakuvan sisäistä kehitystä, samaten sen yhteiskunnan muutosta, mistä aiheet poikivat.
Krampeissa ja nyrjähdyksissä sekä sen sukulaisteoksessa, JP Ahosen Villimmässä Pohjolassa hahmottuvat aikuiselämän kipupisteet. Albumiin Ihan pienet juhlat on koottu Suomen Kuvalehden parin vuoden sarjat Pauli Kallion kommenteilla höystettynä.
Episodit reilujen kolmikymppisten arjesta osuvat: mukana kulkee vakiintumisen teema, muttei ilman aina terveellistä epäilyksen siementä.
Mika Lietzénin sarjakuvissa olen ihaillut aina sitä, kuinka hän pystyy herkästi tavoittamaan kuvaamisensa henkilöiden tuntoja ja mielenliikkeitä, olipa sitten kysymys lapsista tai täysikäisistä.
Sarjakuvanovellissa 1986 Lietzén kertoo takaumana pienen kasvutarinan, joka sisältää tummiakin sävyjä.
Paitsi jälkikäteen tarkasteltu kehityskertomus, 1986 on niukoin, mutta toimivin keinoin taltioitua ajankuvaa. Samalla tekijä piirtää esiteinien mielenmaisemaa, aluetta lapsuuden ja nuoruuden väliltä, sekä siihen kuuluvia tunteita ja yrityksiä ymmärtää asioita, joihin kyvyt ja kokemus eivät vielä yllä.
Ironisesti Turhikiksi nimetty Timo Ronkaisen lehtimuotoinen omakustanne sisältää sarjakuvia muutaman vuoden takaa, parodioita enimmäkseen koti-, mutta myös ulkomaisten kollegojen töistä sekä otteita luonnoskirjasta.
Täysverinen humoristi Ronkainen on: hänen kärkevä omakuvansa kommentoi arjen asioita tyyliin, joka tuo paikoin mieleen Kari Suomalaisen mustahattuisen miehen. Maailmankatsomus on toki toinen.
Muurlan opiston sarjakuvataiteen linjan Murena-sarjan kokooma-albumin Pakotiet ja piilopaikat sarjat käsittelevät nimiteemaansa yhdeksän tarinan voimin vaihtelevin tyylein.
Pyrkimys pitkäjänteisempään kerrontaan on melkoisen hyvin hallussa, samoin runsas kirjo ja erilaiset lähestymistavat tekevät positiivisen vaikutuksen.
Kovin tummanpuhuvia ja synkähköjä tarinat kuitenkin ovat, kevyempi ote saattaisi sekin olla varteenotettava vaihtoehto.
Sauli Pesonen



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva