Värittömiä hahmoja verisessä Kolarissa

Esikoisromaani
Milla Ollikainen: Veripailakat. Like 2013.

Ruotsalainen Åsa Larsson on hyödyntänyt erinomaisesti pohjoista hulluutta ja mystiikkaa Kiirunaan sijoittuvissa Rebecka Martinsson -jännityskirjoissaan.
Milla Ollikaisen esikoiskirjaa Veripailakat lukiessa tulee sellainen olo, että tässä meillä voisi olla kotoinen vastine Larssonille.
Pohjoinen mystiikka, puheenparsi, kylmyys, poliittinen historia - ja paikallinen (juoppo)hulluuskin - ovat hyvin todentuntuisesti Kolariin sijoittuvassa kirjassa läsnä.
Tämä ei tietystikään ole mikään ihme, sillä Ollikainen on työskennellyt Kolarissa ilmestyvän Luoteis-Lapin päätoimittajana.
Kirjan rikoksissakin on myös rutkasti verta ja sopivasti jännitystä Åsa Larssonin tapaan. Myös kahden murhan taustalla kummittelevan punaisen Kolarin jatkosodan aikainen menneisyys tarjoaa kaikki ainekset verevään esikoisjännäriin.
Veripailakoiden ongelmana on valitettavasti vain se, ettei kirjasta löydy selkeää, kiinnostavaa päähenkilöä, joka jäisi lukijan mieleen.
Kirjan kaksi keskeisintä hahmoa, free-valokuvaaja Krisse ja aloitteleva iltapäivälehden toimittaja Eerika, jäävät valitettavan mitäänsanomattomiksi ja paperinmakuisiksi henkilöiksi.
Kirjan murhia selvittävistä poliiseistakaan ei ole innoittajiksi, vaikka heissä olisi ollut selvästikin enemmän aineksia Veripailakoiden kantaviksi hahmoiksi kuin iltapäivälehden ohuessa naiskaksikossa.
Vesa Kärki



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva