Artikkelin lähde Kaleva
Kansallisromantiikan idolit. Oulu Sinfonia, solistina Henri Sigfridsson (piano), johtajana Leo McFall, Oulun Madetojan salissa 21.11.
Oulu Sinfonia oli kerännyt kunnon rykelmän kansallisromantiikan perushelmiä kaamossynkkyyttä karkottamaan.
Ohjelma oli läpeensä tuttu, mutta harvoin on kuultu näin energistä kokonaisuutta, jossa ei ollut yhtäkään tylsää hetkeä.
Kaikki kunnia uutuussävellyksille ja harvinaisuuksille, mutta olipa mukava välillä kuulla konsertillinen perusohjelmistoa ilman mitään omituista.
Bedrich Smetanan orkesteri-klassikoista tutuin lienee ikivihreä Moldau. Se on osa orkesterisarjaa Isänmaani (Ma vlast), josta nyt oli alkusoitoksi poimittu osa Sárka. Brittikapellimestari Leo McFall teki tulkinnan vereväksi ja sopivan karheaksi ilman turhaa repimistä.
Tulos oli kuin ooppera-alkusoitto etevimmillään: innostava, odotuksia nostattava alun energiapommi.
Franz Lisztin Pianokonsertto nro 2 A-duuri ei 1. konserton tyyliin puhku virtuoosisuutta, vaan hyödyntää taituruutta pehmoisemmin sävyin.
Tämä tavallaan yksiosainen konsertto on rikas ja vaihteleva jatkumo ideoita, jotka saivat upean tulkinnan nuoremman polven (s. 1974) suomalaispianisti Henri Sigfridssonin taituroimana.
Jykevät rympsähdykset ja myrskytuulenomaiset vyörytykset taituri Sigfridsson keräsi tyylikkäästi yhteyteen lyyristen ja herkkien sävyjen kanssa. Arto Alikosken sellon ja Sigfridssonin pianon hellä kaksinpuhelu oli yksi huippuhetkistä. McFall pyrki orkestereineen olemaan kärppänä soolo-osuuden suhteen ja hyvin onnistuikin.
Konsertin kruunu oli silti Dvorakin Sinfonia nro 8 G-duuri, op. 88. McFallin usuttamana Oulu Sinfonia löysi hienon iskukyvyn ja melodisen herkkyyden tähän böömiläismetsien lintusten elävöittämään helmeen.
McFallin draamantaju ja kyky nostattaa tehoja orkesterista olivat huikeat. Hän osasi "laulattaa" orkesteria ja teettää väsymättömiä nousuja, joiden myötä kokonaisuus hengitti huumaavasti.
Illan idean oikeastaan kiteytti Sigfridssonin ylimääräisenä esittämä Sibeliuksen Kuusi. Tuikituttu kappale sai tulkinnan, joka oli hienostuneessa outoudessaan henkeäsalpaava.
Hanna Laulajainen
Artikkelin lähde Kaleva