Artikkelin lähde Kaleva
Lauri Hirvonen Kaleva
Oulu Slussenin metroasema Tukholmassa. Kuvausryhmä on aloittanut valmistelut aamukolmelta ja valmista on ennen kuutta. Tarkoituksena on kuvata musiikkikohtaus dokumenttielokuvaan Laulu koti-ikävästä. Ohjaaja Mika Ronkaisella on visio, mutta ei mitään varmuutta sen toimivuudesta. Ei ennen ensimmäistä ottoa.
Ronkainen kertoo oppineensa luottamaan intuitioonsa "ihan täysillä" tänä vuonna valmistuneen elokuvansa aikana.
"Otin siinä sellaisia riskejä tekijänä, joita en ollut ottanut aikaisemmin."
Jos Laulussa koti-ikävästä kaikki loksahtikin kohdalleen, on Ronkaiselle tärkeä elokuva myös (2004). Siinä Ronkainen löysi oman tyylinsä niin tekemisessä kuin estetiikassakin.
"Tavoittelin mielessäni puhdasta elokuvaa. Minulle puhdasta elokuvaa on sellainen, missä elokuva kerrotaan kuvilla, musiikilla ja dialogilla, mutta ei haastatteluilla."
Ronkainen ei viehäty puhuvista päistä. Hänelle dokumenttielokuvassa paino on sanassa elokuva.
Hyväksi dokumentiksi Ronkainen määrittelee sellaisen elokuvan, joka vie jonnekin, missä hän ei ole ennen emotionaalisesti ollut - ja tuo vielä kohtuullisen turvallisesti takaisin.
"Joka kertoo minulle jotakin uutta itsestäni."
Ronkainen sanoo katsovansa dokumentteja varsin vähän.
"Kun ne ovat aika tylsiä", hän naurahtaa.
Ronkaisen tie elokuvaohjaajaksi oli oikeastaan vahinko. Haapavetinen Russian Love -yhtyeen laulusolisti muutti Ouluun bändikavereidensa perässä. Hän päätyi Pikisaaren käsi- ja taideteollliseen oppilaitokseen, koska halusi tehdä bändilleen musiikkivideoita. Dokumenttikurssilla Ronkainen huomasi osaavansa homman.
Merkitystä uran alulle oli myös Pikisaaressa opettamassa vierailleilla Lasse Naukkarisella ja Outi Rousulla. Rousu esimerkiksi avasi ovia Yleisradion suuntaan. YLE osti Ronkaisen lopputyön Oulu palaa - kaupunki joka katosi (1998) ja hänen ensimmäisen lyhytdokumenttinsa Isänpäivä (1997).
Jos Ronkaisen tuotantoon tutustuu Internet Movie Database -verkkosivuilla, hänen ensimmäisenä ohjauksenaan kummittelee Isänpäivän sijasta Nakkipala vuodelta 1994.
Ronkainen naurahtaa. Kyseessä on hänen ensimmäinen harjoitustyönsä. Siinä seurataan lehmän reittiä teurastamon portilta makkaranpalaksi.
"Sen elokuvan suurin saavutus oli, että en pystynyt syömään makkaraa moneen vuoteen."
Ronkainen palkittiin eilen torstaina Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnan vuoden 2013 taidepalkinnolla. Menestystä on tullut niin Tampereen kuin Göteborginkin elokuvajuhlilla, ja Ronkainen on myös valittu mukaan lupaavia eurooppalaisohjaajia esittelevään 10 Euro Directors to Watch -sarjaan. Valinnat teki Variety-julkaisu.
Ronkainen huomauttaa Varietyn valinnan perustuvan vain muutaman ihmisen mielipiteeseen, mutta myöntää, että saadut huomionosoitukset vahvistavat luottamusta omaan intuitioon.
Jatkuva onnistumisen paine tulee kuitenkin sisältä päin.
"Paniikki hiipii aina välillä mieleen, että mitä hittoa minä teen seuraavaksi - miten pystyn ylittämään itseni."
Epävarmuus ja pelko ovat ainoa tapa, jolla Ronkainen pystyy varmistamaan itselleen, että myös seuraavasta jutusta tulee onnistunut.
Artikkelin lähde Kaleva