Sukellus haltioiden maailmaan

Jaana Skyttä
Oulu Salaperäisiä hahmoja liikkuu Jäälin koulun käytävillä. Joukossa näkyy Maahis-Manu, Veen emonen, Melatar, Suonetar, Louhi, Valkoinen Joutsen ja monta muuta. Meneillään on Teatteriryhmä Lakkojen pukuharjoitukset Valon taikaa Koitelissa -esitystä varten.
Draamapolku esitetään Koitelin koskella tänään perjantaina ja huomenna lauantaina.
Kulkija löytää polun varrelta naisten elämänkaaren ja Veen emosen sateenkaaren majat sekä kolme muinaista voimapaikkaa haltioineen. Jokaisella haltialla on oma viestinsä nykyajan ihmisille, erityisesti nuorille ja lapsille.
Haltiat muistuttavat elävien olentojen yhteenkuuluvuudesta osana kosmista ketjua ja heiltä voi pyytää neuvoja yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun palauttamiseksi "maa-ilmaan".
Haltiahahmot nousevat Kalevalasta ja Suomen kansan vanhoista runoista. Jotkut hahmot, kuten Maahis-Manu, Koitelin Suojelushaltia ja Melatar, on luotu ja sovitettu esitystä varten.
"Saimme valoteemalla tapahtuman järjestämiseen Uuden Oulun juhlavuoden tapahtumatukea", kertoo Teatteriryhmä Lakkojen ohjaaja Tarja Kannus-Kivelä.
Draamapolun on käsikirjoittanut kulttuurintutkija Kaarina Kailo. Tutkittuun muinaiseen symboliikkaan perustuvat puvut ovat vaatturi Eija Keräsen käsialaa. Haltiamajat on rakentanut psykologi-työnohjaaja Irma Heiskanen, Kailo ja Keränen yhdessä talkooväen kanssa.
Lakkojen perustajajäseniin kuuluvat Kirsti Väänänen, Jaana Vahtola ja Helena Repola istahtavat hetkeksi jutustelemaan. Vahtola ja Repola ovat Jäälin koulun entisiä oppilaita ja käyneet "Tarjan teatterikoulua" alaluokilta alkaen.
"Draamapolku on sukellus maahisten ja metsän voimien maailmaan ja henkisyyteen. Samalla haluamme tuoda esille Kiiminkiä ja Koitelin kosken upeaa ympäristöä, historiaa ja kosken kohinaa", he kertovat.
Koitelin, entisen Kuoutelin, saaret ovat nousseet esiin vetten alta yli 5 000 vuotta sitten, kivikaudella.
"Kuouteli-sana merkitsee keskellä olemista. Suullisen perimätiedon mukaan Tuli- ja Myllysaaren mataliin hautoihin on aikanaan asetettu tilapäisesti vainajia", Kailo sanoo.
Jokainen haltia tekee Kailon kirjoittamien ja keräämien kansantarujen ja tutkitun tiedon pohjalta oman luovan esityksensä.
Naiset toivovat, että draamapolku olisi yksi tapa lisätä tietoisuutta kovaa vauhtia katoamassa olevasta perinnetiedosta ja kansanrunouden haltiahahmoista.
"Olemme myös itse oppineet projektin aikana valtavasti uutta. Esimerkiksi oma käsitykseni haltiahahmoista oli aiemmin aika ohut", Väänänen toteaa.
Hänen roolihahmohmonsa on Veen emonen. "Väinämöisen synnyttäjä muistuttaa veden hoitavasta merkityksestä fyysiselle ja henkiselle terveydelle."
"Hänen majassaan kaikilla on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi. Vesi, tuli, ilma ja maa ovat perushormonit ja elementit, joita vaalimalla parannamme myös nykymaailman hulluutta. Suomensukuisilla vesilinnun kansoilla veen emot liittyvät sateen ja koskiveden puhdistavaan, uutta synnyttävään ja elämää ravitsevaan voimaan. Talvi ja jää ovat tärkeää pysähtyneisyyden, luonnon kuoleman aikaa, jolloin kerätään voimia", Sinetär-Ääretär-Neitsyt Maaria Emosen roolissa esiintyvä Kailo kertoo.
Repola toimii sateenkaarimajassa, Melattaren roolissa.
"Vanhastaan olen suojellut Kiimingin sahatyöntekijöitä ja koskenlaskijoita, mutta koska heitä ei enää juuri ole, tehtäväni nykymaailmassa on suojella it-alan ihmisiä", Repola sanoo.
Koitelin "Tuonelan joen" eli Ruusulaaksoon johtavan sillan takaa löytyy Valkoinen Joutsen, talven ja kevään airue, jota Vahtola esittää.
Parinaan hänellä on Loki-Louhi, elämän ja kuoleman muodonmuuttaja.
"Nämä toisiaan täydentävät, elämän kiertokulkua hallitsevat haltiavoimat ovat yhdessä Otso Kontion kanssa muinaisen ajanlaskun kompasseja ja samalla kosminen parivaljakko. Joutsen on tähtikuvio ja myös kansallislintumme sekä hohtavien timanttihankien, lumikuningattaren symboli. Joutsen on liitetty henkiseen tietäjäinstituutioon ja tähtitaivaan kosmologiaan sekä muuttolintujen reittisuunnistukseen", Kailo kertoo.
Haltiat nousevat sohvalta, on tullut aika lähteä. Helmuksineen he katoavat syysillan pimeyteen.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva