Artikkelin lähde Kaleva
Britten 100 vuotta. Oulu Sinfonia. Kapellimestari Anna-Maria Helsing. Solisti Tomas Nuñez-Garcés, sello. Madetojan salissa Oulussa 14.11.
Benjamin Brittenin Sinfonia sellolle ja orkesterille op. 68 on ongelmallinen teos, sillä musiikki tuntuu ensin neljän osan ajan epätoivoisesti etsivän jotain, eikä lopuksi löytyvä Passacaglia oikein tunnu kaiken vaivan ja puolen tunnin odotuksen arvoiselta.
Kyseessä ei myöskään ole konsertto, jossa solisti nousee orkesterin haastajaksi ja kilpakumppaniksi.
Varsinaista concertanten tyyppistä symbioosiakaan ei pääse syntymään, koska kumpikin osapuoli kyntää päämäärää kohti omia teitään, ikään kuin toisesta piittaamatta.
Näitä sisäänrakennettuja vaikeuksia eivät torstain konsertissa kovin vakuuttavasti onnistuneet ratkaisemaan Anna-Maria Helsingin johtama Oulu Sinfonia eikä solistina soittanut sellisti Tomas Nuñez-Garcéskaan.
Nuñez- Garcesin tulkinnan vahvimpia hetkiä olivat keskittynyt soolokadenssi ja toinen osa, Presto inquieto, jonka taiturillisena surisevaan olemukseen taiteilijan metallisen kirkas sointi sopi loistavasti.
Ensimmäisen osan jylhät sarabande -rytmit etenivät melkoisen kulmikkaina ja raskaina, eikä tyyliassosiaatioita barokkimusiikkiin päässyt juurikaan syntymään.
Helsing puolestaan tuntui keskittyvän Brittenin parissa lähinnä rytmin laskemiseen, eikä orkesterin suorituskaan kummoiseen lentoon noussut.
Väliajan jälkeen kuultu Dmitri Šostakovitšin Sinfonia nro 9 Es-duuri op. 70 nosti onneksi tunnelman toiselle tasolle.
Anna-Maria Helsing johdatti Oulu Sinfonian riehakkaaseen ja romuluiseen tulkintaan neuvostoliittolaisen kulttuuripolitiikan vuonna 1948 kotimaassaan kielletyksi julistamasta sinfoniasta.
Paikkansa löysivät niin säveltäjälle tyypilliset väärinsoittamisefektit, tahallisen banaali sirkusmusiikki kuin Moderato -osan hiippailutunnelmakin.
Komeuden kruunasivat taitavat yksilösuoritukset, joista henkilökohtainen suosikkini on kolmannen osan liki meksikolaishenkinen trumpettisoolo.
Vastustamattoman hupaisaa kokonaisuutta voisi luonnehtia burleskiksi, ellei sanasta nykyisin tulisi ensimmäisenä mieleen reheviä, niukasti pukeutuneita naisia.
Hannu Hirvelä
Artikkelin lähde Kaleva