Artikkelin lähde Kaleva
ensi-ilta
Oulun kaupunginteatteri. Housut pois. Musiikki ja sanat David Yazbek. Teksti Terrence McNally. Suomennos Mikko Koivusalo. Ohjaaja Mikko Kouki. Musiikin johto Henna Linko. Lavastus Teppo Järvinen. Puvut Pasi Räbinä. Koreografia Jouni Prittinen. Rooleissa: Tomi Enbuska, Elina Korhonen, Pentti Korhonen, Mikko Leskelä, Janne Raudaskoski, Anne Syysmaa, Liisa Toivonen, Tuula Väänänen, Tidjan Ba, Santtu Karvonen ja Aki Louhela. Avustajia, tanssijoita ja soitinyhtye. Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 16.11.
Monesti musikaalit käsitetään ainakin pienemmissä teattereissa raha-automaateiksi, joita pyöritetään vasurilla vakavien näytelmien katteeksi niin kauan kuin vastaanottavaisia pikkujouluseurueita riittää.
Vaikka hörähdysten määrällä mitattuna pelkkä housujen pudottaminen toimii myös Oulussa, tarvitsi ohjaaja Mikko Kouki Housut pois -musikaalin esityksiin muunlaistakin vetovoimaa välttääkseen nakupellen ja helppoheikin stigman.
Ratkaisu on vanhanaikainen ja yksinkertainen Broadway-menetelmä: laatu ennen kaikkea. Samalla Kouki tulee hyväksyneeksi sen, että jos omissa ei ole mistä ottaa, täytyy lainata.
Housut pois ei tee itsestään numeroa, vaikka katsojansa se vääjäämättömästi koukuttaa. Koko työryhmää näyttää siivittävän vahva yhdessä tekemisen meininki.
Työttömien tehdasmiesten strippaustarina voi Peter Cattaneon elokuvan nähneistä etukäteen tuntua vanhalta vitsiltä, mutta yllättäen se vain jaksaa viihdyttää ja naurattaa, koska niin monet asiat näyttämöllä osuvat nappiin.
Siunasin mielessäni, ettei alkuperäiseen käsikirjoitukseen ollut erehdytty ymppäämään mitään Nokia- tai it-viittauksia.
Jokainenhan osasi synnyttää ne omissa ajatuksissaan, jos halusi.
Musikaalin syvin anti löytyy kaiken läpäisevästä toivosta ja elämänmyönteisyydestä.
Ei tarvitse unohtaa ympäröivää yhteiskunnallista todellisuutta, mutta sille voi nauraa.
Ja siinä sivussa vähän peilin kautta itselleen, kun katselee vaikka hyllyvää pelastusrengasta pulskan Daven (Santtu Karvonen) vyötäröllä.
Kaupunginteatterin näyttelijäkuntaa tähditetään nyt kahdella muullakin tähtivierailijalla, Aki Louhelalla (Jerry) ja Tidjan Ba’lla (Noah).
Paikalliset näyttelijät ja tanssijat eivät suinkaan putoa kyydistä, naisista löytyy kovastikin kissaa, mutta Louhela ja Karvonen rakentavat suurimman osan musikaalin hienoimmista kohtauksista.
Molemmilta laulu sujuu, ja Louhelalta etenkin. Myös Tidjan Ba osaa tumman, letkeän genren.
Kaiken pyörityksen keskellä, ikään kuin vastapainoksi, Eelis Saurio (Nathan) on kävelevä esimerkki nuoruuden valloittavasta viileydestä.
Valot ja puvut eivät hypi liikaa silmille, vaikka näyttämökuvat liikkuvat liukkaasti.
Funkahtava kuusihenkinen soitinyhtye hoitaa tehtävänsä Henna Lingon johdolla täyden kympin arvoisesti.
Svengi elää soittajien tyylikkäässä ja tarkassa käsittelyssä.
Sikäli kun muistiin on luottaminen, laulujen ja säestyksen yhteen sovittaminen luontuu nyt paremmin kuin kaupunginteatterissa koskaan.
Silti äänissä laulaminen ei ihan joka paikassa osu kohdilleen.
Jouni Prittisen kekseliäissä koreografioissa riittää ideoita. Hot Metal -lauluyhtyeen koripallotanssi on syötellen liikkuvassa yksinkertaisuudessaan nerokas.
Esko Aho
Artikkelin lähde Kaleva