Artikkelin lähde Kaleva
Merja Aakko
Mimmi Pentikäinen kuvat
Omakotitaloon - ei ikinä. Eikä missään nimessä ruohikkoa pihalle.
Eerika Lahtinen kasvoi nurmijärveläisessä perinnemaisemassa. Aikuistuessa hänelle on kuitenkin kirkastunut, että oman kodin täytyy olla kaupungin ytimessä, siellä missä bussit jyrisevät ja liikkuu paljon ihmisiä.
Sen täytyy olla myös kerrostalossa, ja mieluiten vanhassa kivisessä.
Oli siis aikamoinen onnenpotku, että sinkkuelämän alettua muutama vuosi sitten hän kuuli ystävältään vapautuvasta vuokra-asunnosta. Eikä missä hyvänsä steriilissä tusinatalossa, vaan kaikkien tuntemassa Kolmiotalossa.
Pokkitörmän laella seisova talo on yksi kaikkien tuntemista Oulun maamerkeistä. Talo valmistui vuonna 1923, Johan Sirénin suunnitteleman mukaan. Komeus mainitaan esimerkiksi Kalle Päätalon Nuoruuteni Savotoissa: Kallesta näytti, että autot ajavat päin kivitaloa, jonka ohuempi pää puskee silloilta tulevia vastaan.
Eerikan koti on 50 neliömetrin kokoinen ja se on aikoinaan toiminut talonmiehen asuntona. Vanhat väliovet muistuttavat historiasta, niin myös suuret kaari-ikkunat, jotka avaavat näkymän suoraan kadulle.
Valkoiset verhot ovat kiinni vain harvoin, kun Eerika istuu lempipaikallaan ikkunoiden äärellä, paksulla villamatolla.
"En tuijottele yleensä ihmisiä, mutta pari kertaa ohikulkeva pariskunta on pysähtynyt kurkistelemaan sisään. Silloin olen huiskuttanut takaisin merkiksi, että kotona tässä vain ollaan."
Kerrostalossa on aina turvallinen olo:
"Kun kuulee muualta talosta kantautuvia elämän merkkejä, tietää, ettei ole koskaan ihan yksin. Viihdyn muutenkin omissa oloissani, mutta muiden keskellä."
Muutaman kilometrin säteellä kodista on Eerikan koko elämänpiiri - työpaikka, kuntosali saunoineen, vaatekauppoja ja kahviloita.
"Tosin täytyy tunnustaa, että muodin harrastajalle Oulun tarjonta ei ole hirveän suuri."
Eerikan rakkaus estetiikkaan syntyi jo lapsena. Kotona harrastettiin taidetta ja sisustusta, ja joitain taideteoksia lapsuudenkodista on kulkeutunut Kolmiotaloon.
Muut kodin esineet on hankittu avioeron jälkeen viime vuosina. Uudistus on vahvistanut tunnetta oman elämän rakennuksesta. Itselle tärkeät esineet ovat muodostaneet rakkaan oman reviirin.
"Jälkikäteen vasta tajuan, miten omaa kotia rakentamalla olen etsinyt myös uutta identiteettiäni."
Eerikan lapsuudenperhe on levinnyt Helsinkiin ja Oulun seudulle, joten juuret ovat kahdessa paikassa. Välillä Eerikalle iskeekin kaipuu Helsingin keskustaan.
"Jos voisin ihan vapaasti valita, seuraava kotini olisi kattohuoneisto vanhassa kivitalossa, joko täällä tai Helsingissä."
Artikkelin lähde Kaleva