Nykypäivän passio

Konsertti
Seppo Paroni Paakkunainen: Kaksitoista hetkeä -passio Karjasillan kirkossa Oulussa 17.11.

Monipuolinen säveltäjä ja muusikko Seppo "Paroni" Paakkunainen on monille tutuin jazzin parista, mutta hän on varsin kokenut myös hengellisen musiikin säveltäjänä.
Hänen laajamittaisista teoksistaan Oulussa on aiemmin esitetty kirkko-ooppera Kaikkeuden ytimessä.
Karjasillan kirkon 50-vuotisjuhlilla kuultiin kantaesityksenä Paakkunaisen passio Kaksitoista hetkeä, jonka hän on säveltänyt luottotekstittäjänsä Eeva Vainion librettoon.
Passion toteutukseen tarvittiin kaksilla uruilla vahvistettu orkesteri, yli 50 laulajan kuoro sekä yhdeksän solistia.
Kaksitoista hetkeä nappasi mukaansa ensi tahdeista, sillä musiikki oli dramaattista, värikästä ja vivahteikasta.
Tyyliviittauksia erottui koko joukko, mutta yllättäen jazzviitteet puuttuivat. Paakkunaisen sävelkieli oli varsin modernia hieman Joonas Kokkosen hengessä. Modernin ilmaisun riitasointuja pehmensivät koraalimaiset kuorojaksot ja melodiset solistiosuudet.
Tunnelmanvaihdokset korostivat tehokkaasti tekstiä ja kertomuksen draamallista kaarta. Äkkikäännöksistä huolimatta kokonaisuus piirtyi selkeänä, sillä Paakkunaisen vivahteikas orkesterinkäyttö antoi tilaa laulajille ja takasi, että punainen lanka säilyy.
Ristiinnaulitsemiskohtauksen instrumenttiosuus, kuori- ja pääurkujen dramaattinen duetto oli poikkeuksellisen vaikuttava hyvän ja pahan taistelun kuvaus.
Kapellimestari Olli Heikkilä oli harjoittanut teoksen huolellisesti, ja hän myös varmisti, että suuri kokoonpano soi tasapainoisesti.
Cantio Laudiksen ja OAMK:n kuoron yhdistelmä hallitsi kiitettävästi ajoittain erittäin haastavan tekstuurin, joka Viha-osassa kohosi suorastaan atonaaliseksi myrskyksi.
Solistit tekivät varmaa työtä, vakuuttavimpana heistä ehkä ylipapin roolissa laulanut Antti Zelenski.
Käsiohjelmaan painettu librettoteksti poikkesi monessa kohtaa kuullusta esityksestä - joko käsiohjelman teossa oli tullut kiire tai sitten esitystä oli muokattu aivan viime vaiheissa.
Juha Sutela



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva