Liikkeenpito veti pidemmän korren

Riitta Taulavuori Kaleva
Oulu Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, Tuiran perinteikkään Norin Kello ja Kulta -liikkeen takahuoneessa varttuu parhaillaan neljäs kauppiassukupolvi.
"Kun Maria tuli ensimmäisen kerran liikkeeseen tämän vääkyn kanssa, sanoin heti, että sieltäpä saapuukin se seuraava toimitusjohtaja", toisen polven kello- ja kultakauppias Riitta Nori huokaa ilmeisen ihastuneena.
Tyttärenpoika Onni, ikää kuusi kuukautta, on aivan selvästi valloittanut isoäitinsä sydämen sen viimeistä sopukkaa myöten.
"Maria taisi olla ihan samankokoinen kuin tämä Onni tässä, kun toin hänet ensimmäisiä kertoja liikkeeseen. Välillä oltiin täällä takahuoneessa, välillä asiakkaita palvelemassa, ja aina kun itse olin tiskin takana, mummu tuli touhuamaan tytön kanssa."
Kovin vanha ei ollut Riitta Nori itsekään aloitellessaan aputyttönä liikkeessä, jonka hänen kelloseppä-isänsä oli avannut puutaloon Valtatien varrelle maaliskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1948.
"Tosin varsin pian isä alkoi tuskailla, että eihän hän pääse tekemään kellosepän töitä, kun koko ajan pitää olla juttelemassa sota-aikaisten rintamakavereiden ja muidenkin kellojaan korjauttamaan tulleiden asiakkaiden kanssa. Niinpä sitten tarjoilijana työskennellyt äiti irtisanoi itsensä ravintola Arinasta ja tuli liikkeeseen myyjättäreksi."
Nori huomauttaa, että ennen vanhaan ei päästy niin vain myymään uutta, koska vanhat kapistukset piti korjata ensin viimeiseen asti.
"Nykykellojen kanssa on vähän toisenlaista: kaikkia ei pystytä välttämättä enää edes korjaamaan."
Liikkeen perustamisen aikaan Riitta Nori oli neljävuotias. Päivisin tyttö kävi läheisessä lastentarhassa ja tarhapäivän päätyttyä hän kulki sieltä omatoimisesti kellosepänliikkeeseen.
Kellosepänliikkeessä ja sen takahuoneessa riitti pikkutytöllekin monenlaista askaretta. Ennen pitkää hän pääsi esimerkiksi vaihtamaan asiakkaiden kelloihin hihnoja.
Kansakoulun jälkeen Riitta Nori jatkoi oppikouluun Tipalaan. "Matematiikka sujui, mutta kielet kangersivat", Nori muistelee.
Nori keskeyttikin opintonsa tyttölyseossa ja jatkoi pänttäämistä iltaisin kansalaisopistossa. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Limingan yhteiskoulusta ja harkitsi kirjoitusten jälkeen yliopistoakin.
"Olisin halunnut lähteä lukemaan lakia, mutta silloin olisi pitänyt muuttaa jonnekin Etelä-Suomeen, Turkuun tai Helsinkiin. Yrittäjyys sitten vain jotenkin veti enemmän puoleensa, vaikka äiti ja isä koittivat kovasti pelotella sillä, miten kurjaa ja sitovaa työtä se on."
Eikä päätös ole kaduttanut?
"Ei!"
Nori ei halua vaikeroida yrittämisen arkea. Vaikka taloudellisesti hankaliakin aikoja on ollut, niistä on selvitty sinnikkäällä yrittämisellä - ja palvelemalla asiakkaita mahdollisimman hyvin.
Esimerkiksi ikivanhan, korjausta kaipaavan seinäkellon kanssa liikkeeseen tulevalle ei täällä edes tulisi mieleen tokaista, että ei tuolle voi tehdä enää mitään.
Tätä perua Norilla käy useamman sukupolven vakioasiakkaita. Mainittakoon myös, että Merikoskenkadulla toimivista kivijalkamyymälöistä yritys on vanhin.
Nykyiselle paikalleen Merikoskenkadulle, silloiselle Huvilatielle, Norin liike muutti vuonna 1961. Tuossa vaiheessa liikkeessä oli jo aloittanut kelloseppä Rainer Leskinen, Riitta Norin tuleva avomies.
Raskas koettelemus Norille oli, kun pitkäaikainen elämänkumppani kuoli täysin yllättäen pari vuotta sitten.
"Mutta onneksi ovat nämä nuoret olemassa", Riitta Nori sanoo ja tarkoittaa tyttärensä Taskilassa asuvaa perhettä.
Riitta Nori itse asuu kissan ja koiran kanssa vanhemmilleen kuuluneessa rintamamiestalossa Alppilan takana. Tontin Norin isä aikoinaan sai, koska hän oli sotainvalidi.
Koira, kymmenvuotias kultainennoutaja Sasu, kulkee emäntänsä mukana töissä Merikoskenkadulla ja kuuluu jo sekin liikkeen vakiokalustoon.
Norin vapaa-aika kuluu pääosin piha- ja puutarhatöissä.
"Lisäksi pyrin käymään säännöllisesti kerran viikossa Oulun Tarmon veteraaninaisille tarkoitetussa jumpassa."
Kello- ja kultaliikkeessä päädyttiin tekemään sukupolvenvaihdos pari vuotta sitten, joten nykyisin toimitusjohtajana on tytär Maria Nori.
Riitta Nori ei silti suunnittele heittäytyvänsä hetikään oloneuvoksettareksi - jaksoihan hänen äitinsäkin jatkaa myyjättärenä aina 80-vuotiaaksi.
"Jos vain itse tolpillani pysyn ja minusta on apua täällä, enköhän tähtää samaan", Riitta Nori sanoo.

Artikkelin lähde Kaleva