Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu "Hiljaisuus. Harjoitus, olkaa hyvä!" Ohjaaja-kuvaaja Nea antaa komennon.
Näyttelijä Veeti asettuu pöydän ääreen opettajanroolissaan ja alkaa lukea ääneen matematiikan tehtävien oikeita vastauksia. Pian oppilasta esittävän Matin yllättävä repliikki saattaa opettajan tolaltaan.
"Hyvin meni! Nyt vähän ilmeikkyyttä lisää", opastaa viisihenkisen porukan vetäjä Matti Kemi kohtauksen päätyttyä.
"Hiljaisuus. Kamera käy, olkaa hyvä", Nea lausuu.
Ollaan Valveen ylimmän kerroksen seminaarihuoneessa lauantai-iltapäivän jo hämärtyessä iltaan. Elokuvakerho Elinan syyskausi huipentuu oman näytelmäelokuvan tekemiseen.
Mistäs tämä elokuva kertoo?
"Tyhymästä opettajasta", tulee vastaus viidestä suusta.
"Se opettaja ei ossaa laskia", Matti raottaa elokuvan juonta.
No ossaako oppilaat?
"Ossaa!" tulee uusi yhtä-ääninen vastaus.
7-13-vuotiaille suunnattu elokuvakerho Elina on yksi kymmenen vuoden ikään ehtineen Valveen elokuvakoulun neljästä kerhosta. Toimintamuotoja on niiden ohella useita. Kaiken kattavana ajatuksena on elokuvakulttuurin edistäminen.
Tämä toteutuu siten, että elokuvakoulu jalkautuu Valveelta koko kaupungin alueelle. Tarhoissa ja kouluissa on syntynyt kymmenen vuoden aikana jo satoja lyhytelokuvia ja niitä tekemässä on ollut tuhansia lapsia ja nuoria.
Lajien kirjo on ollut kattava uutisista animaatioihin ja antimainoksiin. Keskeistä on, että tarinoista ja tarinoiden tekemisestä opitaan elokuvan avulla. Ja toisinpäin.
Kymppisynttäreiden viettoon pääsee osalliseksi Valvegallerian juhlanäyttelyssä. Yllättävä käänne esittelee elokuvakoulun parhaimmistoa kymmenen vuoden ajalta, mutta pääsee siellä kokeilemaan elokuvan tekemistä itsekin tarttumalla mykkäelokuvan ääniä tuottavaan efektikojeeseen.
Elokuvakerho Elina muodostaa kaikessa tekemisessä kivan poikkeuksen: sen toimintaan lapset saavat osallistua yhdessä oman aikuisen kanssa.
Oman näytelmäelokuvan tekeminen jännitti lapsia, kertoo tyttärensä kanssa toimintaan osallistuva Heli Suopajärvi. Siksi aikuiset olivat aluksi tukena tarinan luomisvaiheessa. Filmauksessa ollaan vain läsnä ikään kuin tukena.
"Mutta nythän he tekevät mahdottoman reippaina tuota yhdessä."
Toden totta. Repliikkejä syntyy kuvausten edetessä ja kaikki saavat tarjota lisäyksiä. Kukaan ei mollaa toisten ehdotuksia - aikuisilta moinen tuskin onnistuisi!
Kuvausten tieltä hetkeksi eteiseen siirtyneitä aikuisia kerholaisia nuorten filmintekijöiden innokkuus naurattaa. "Huomenna varmaan kotona ei muuta tehdäkään kuin filmataan elokuvaa", Kimmo Laine toteaa hymyillen.
Syksyn mittaan Elinassa on katsottu yhdessä elokuvia, esimerkiksi mykkäelokuvan klassikoita.
"Niistä on sitten keskusteltu, opeteltu analysoimaan niitä. On kiva huomata, miten lapset kotonakin kommentoivat näkemiään tv-ohjelmia. Esimerkiksi hoksauttavat jonkun elokuvakohtauksen onnistuneesta musiikinvalinnasta", Suopajärvi selittää.
Lapsia ei ole kertaakaan tarvinnut houkutella lähtemään Valveelle, vanhemmat kertovat. Ei heitäkään.
Vaimonsa kanssa vuorot jakava Kimmo Laine tiivistää tuntemukset: "Tämä on minulle luksusta."
Artikkelin lähde Kaleva