Artikkelin lähde Kaleva
Heidi Heinonen
Oulu Ouluun tullista tulleiden ei ole välttämätön hankkia kaikkea paikallistietouttaan historian lehdiltä. Aika pitkälle pötkii, kun lukee oululaista kaunokirjallisuutta.
Hannu Väisäsen omaelämäkertasarjassa Anteron kasvulla on Oulun asemakaava. Pettymykset, taiteilijuuteen herääminen, toivo ja epätoivo kulkevat kaikki tuttuja katuja.
Paikka ja tunteet sekoittuvat mielessä mentaaliseksi kartaksi, jota Antero kaavoittaa pyöräillessään unettomina öinä pitkin Oulun keskustaa.
"Hiljainen omakotitaloalue, huokailevia, haukottelevia pihapuita, seiniin nojailevia harjoja, sitten joku tien tapainen, kerrostaloja, Lehtoranta, patruunoiden patriisihuvilat jotka uittivat torniensa kuvajaisia yöksi asettuneessa vedessä. Sitten rautatiesilta, se koliseva kummitus joka oli venyttäytynyt yli joen - - "
Kirjoissa on myös viitteitä paikkahistoriaa ja kutsumanimiä muovanneisiin tapahtumiin.
Kauko Röyhkän Poika Mancinissa muistellaan Kino Grillillä vuonna 1975 tapahtunutta tragediaa: "Kaukaiselta Intian valtameren saarelta kotoisin oleva Dokun nappasi nakkikioskilta veitsen ja puukotti oululaista vaimoaan. Vaimo ei kuollut, mutta kioski on siitä lähtien kantanut Dokunin nimeä."
Toisaalta legendoihin on suhtauduttava tietyllä varauksella. Todellisen tiedon kartuttaminen vaatii muutakin kuin kaunoa.
Teoksen mukaan vaimo ei kuollut, mutta todellisuudessa niin tapahtui.
Toisinaan annetaan vain vihjeitä todellisesta. Väisäsen teokseen on kirjoittautunut taidemaalari Vilho Lammen (1898-1936) surullinen kohtalo: "Katselin paikkaa jossa jonkun taiteilijan kerrottiin heittäytyneen virtaan silloin kun voimalaitosta ei vielä ollut."
Kaunokirjallisuuden kautta voi päästä osalliseksi tapahtumista, joita ei enää ole. Miss Farkku-Suomen Välden vinkkelin kautta lukija saa VIP-passin jopa Kuusrockin (1973-1991) lavalle: "Lavalla kaikki kuulostaa paljon hiljaisemmalta. Ainoa, joka kuuluu lujaa, on oma laulu. Se tulee ulos valtavista monitoreista. 8 000 ihmistä kuulee miten minä laulan."
Artikkelin lähde Kaleva