Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Ii Värejä, pensseleitä, kankaita - siinä kuvataiteilijan perusvälineistöä.
Iin Kulttuuri-Kauppilan residenssitaiteilijan Barbara Tongin, 43, lista on toisenlainen: pajunvitsoja, metallilankaa, verkkoa, haavanlehtiä. Litroittain.
Ja polkupyörä! Sitä ilman ei Tongin tänään paljastettavaan teokseen Rediscovering olisi löytynyt tätä luonnonmateriaalien runsautta.
Kasvitaiteeseen paljolti keskittyvä Tong on polkenut pitkin pitäjää poimien työhönsä milloin heinää, milloin kaarnaa tai jäkälää. Kävynkin hän on noukkinut talteen taideteokseensa.
Kaikkiaan elementtejä on 28. Niistä Tong on koonnut päällekkäisten kerrosten kokonaisuuden. Kun hän ottaa painon työn päältä, nenään tulvahtaa ihana metsän tuoksu.
Päällimmäisenä vanerisen pystyarkun suojissa on männyn kerppuja.
"Teoksen korkeus on 75 senttiä. Se on ainoa asia, jonka siitä todellisuudessa tiedän. Avaan teoksen vasta näyttelytilassa, joten lopputulos tulee minulle täytenä yllätyksenä."
Taiteilija asettaa esille myös näytteet materiaaleista. Samat on painettu myös valokuvina erityiseen kirjaan, jota hän toivoo näyttelyvieraiden täydentävän.
"Haluaisin että kävijät kirjoittaisivat, mitä tietävät näiden kasvien ja kasvienosien käytöstä."
Teoksessa noudatettu pitkän ajan metodi noudattelee Tongin aiempia projekteja. Hän muun muassa tallensi kotinsa lähistöllä sijainnutta puuta päivittäin.
"Minua kiinnostaa nähdä miten asiat suhteutuvat toisiinsa eri aikoina, ja miten esimerkiksi valon määrä vaikuttaa ympäristöön."
Samaa jatkuvuutta hän on hakenut valokuvaprojektissa: Tong on käynyt puolilta päivin - kaikkina niinä päivinä, kun on ollut paikalla - residenssin läheisyydessä Iijoen rannalla ottamassa yhden kuvan. Aina samasta kohdasta.
"Kuvaan filmille. Se aiheuttaa aivan toisenlaiset odotukset niin kuvaamiselle kuin itse tulokselle."
Jokimaiseman jatkuvuutta ei vielä päästä todistamaan, mutta sen sijaan Nätteporissa nähdään suuri lehtimalja. "Tälle ei ole vielä nimeä", Tong toteaa polvistuessaan teoksen ääreen.
Haapapuun lehvät ovat siinä kuin kertomassa elämän kulusta: alkuun lyhyt vehreys, sitten keltaisen voiman ylivalta, joka muuntuu lämpimäksi punaiseksi päätyen viimein kurttuisen ruskeaan loppuunsa.
"Tämä punainen kiehtoo minua erityisesti. En ole tavannut tällaista sävyä muualla", hän sanoo silitellen lehteä sormiensa välissä.
Sillä, että teoksen muoto on pyöreä, ei ole mitään filosofista perustaa, Tong kertoo asiasta kysyttäessä. Aasialaiselle ajattelulle ominainen idea jatkuvuudesta muodon ilmentymänä on hänelle toki tuttu.
"Olen lukenut paljon etenkin buddhalaisuudesta, mutta en ole mitenkään uskonnollinen henkilö, buddhalainenkaan."
Luonto ja sen olomuotojen kunnioittaminen, mikä Barbara Tongin ilmaisulle on keskeistä, löytyisi sekin idän uskonnoista. Kenties Tong julistaa tahtomattaan.
Barbara Tongin, 43, tie taiteen pariin kulki lopullisesti vasta kymmenkunta vuotta sitten.
Nuori Tong opiskeli taloustiedettä muun muassa London School of Economicsissa ja teki uraa Hongkongin bisnesmaailmassa ensin rahan, sitten markkinoinnin kanssa. Vähän päälle kolmikymppisenä hän tunsi tarvetta irrottautua oravanpyörästä ja tehdä jotain ihan muuta.
Johdatuksena toimi kukkien sidonta, jota hän opiskeli Hongkongissa asuvan mestarin johdolla. Häneltä Tong oppi perustan myös Iissä eteenpäin siirtämälleen metallilankatekniikalle. Siitä Tong on kehittänyt aivan oman taiteenlajinsa.
Tong palasi 2007 Lontooseen opiskellakseen Lontoon taideyliopistossa: ensin kaksi vuotta Central Saint Martins Collegessa, sitten Chelsea Collegessa, jossa hän suoritti taiteen kandidaatin tutkinnon.
Takaisin kvartaalitalouden syövereihin hän ei haikaile. Nyt on hyvä.
"On oltava avoin muutokselle", hän neuvoo kokemuksen äänellä.
Artikkelin lähde Kaleva