Kahvia

Riitta Taulavuori Kaleva
Oulu Kannattaako nyt katuteatteria tuoda tarjolle Oulun Rotuaarille, ja vielä keskellä synkeintä marraskuuta?
"Tietysti se on ihan hullua tähän aikaan vuodesta", myöntää teatteriohjaaja Katri Aaltio.
Hankkeen hulluudesta huolimatta hän on ideoinut kävelykadulle Katuvalo-tapahtuman, joka sisältää soveltavaa teatteria, tanssia, akrobatiaa ja klovneriaa. Esityksistä vastaavat Teatteri Syrjähyppy sekä joukko Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijoita sosiaali- ja terveysalan sekä viestinnän yksiköistä.
"Tarkoituksena on pystyttää Rotuaarin aukiolle löytöretkiteltta, mutta saa nähdä, mahtaako se edes kestää, jos alkaa oikein kunnolla tuulla ja sataa", Aaltio aprikoi tapahtuman mönkään menon mahdollisuuksia.
Eivätkä kauhuskenaariot jää tähän.
Kiinnostaako ketään edes tulla paikalle? Jos yleisöä tuleekin, riittääkö kahvia ja pullaa kaikille niitä haluaville?
Ouluun runsaat puolenkymmentä vuotta sitten asettunut Aaltio, 34, ei ole ensimmäistä kertaa tuomassa teatteria ulos perinteisiltä näyttämöiltä.
"Syrjähyppyläisten kanssa ihan ensimmäisiä esityksiä oli aikoinaan Kesämökkielämys. Siinä tervantuoksuinen kesämökki oli sisustettu kirjaston näyttelytilaan. Mökissä saattoi vierailla aina yksi katsoja kerrallaan, ja tälle katsojalle tarjottiin kahvia sekä itse tehtyä mustikkapiirakkaa."
Oulun taidemuseolla esitetty Kehyksistä ulos -näytelmä puolestaan onnistui suututtamaan joitain katsojia niin, että tuohtuneimmat poistuivat paikalta kesken esityksen.
Näytelmässä nutturapäinen yli-intendentti neuvoi yleisöä käyttäytymään taidenäyttelyssä niin kuin siellä kuuluu, kuten astumaan oikealle etäisyydelle teoksesta sekä ääntelehtimään teosten äärellä hienostuneesti.
Teatteriohjaaja tunnustaa olleensa otettu, koska esitys keräsi kosolti myös kehuja.
"Pidin suurena kunnianosoituksena, että se herätti niin ristiriitaisia tunteita."
Aaltio sanoo haluavansa ylimalkaan tehdä esityksiä, jotka koskettavat yleisöä monella tasolla.
"Yleensä niissä esityksissä on mukana aika paljon anarkian siementä, mutta huumoria myös."
Porissa syntynyt Aaltio ohjasi ensimmäiset esityksenä alakouluikäisenä kotinsa takapihalle. Elokuva- ja teatterialaa Aaltio on opiskellut Turun taideakatemiassa, Stadian aikuiskoulutuskeskuksessa Helsingissä sekä Teatterikorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston yhdessä järjestämässä koulutuksessa.
"Teatteria olen tehnyt lapsesta asti. Teatteri on ollut minulle aina luontainen tapa tarkastella maailmaa, koska siinä pystyy yhdistämään tekstiä, tanssia, musiikkia, puvustusta ja lavastusta."
Ouluun Aaltion toi alun perin työkeikka Oulun kaupunginteatterissa: hän toimi ohjausassistenttina Miko Jaakolan ohjaamassa Kuolemia-näytelmässä.
"Oli loka-marraskuun vaihde, ja täällä oli tosi ankeaa. Silloin ajattelin, että vaikka mikä olisi, niin ikinä en Ouluun muuta - ja sitten kuitenkin jo heti seuraavana kesänä muutin."
Oulu houkutti, koska täällä oli töitä useammankin harrastajateatteriryhmän vetäjälle.
"Otin vastaan kaikki työt, mitä tarjottiin, ja kun aloin keskittyä Teatteri Syrjähyppyyn, muut työt alkoivat jäädä vähemmälle. Ohjaajan töiden ohella olen tehnyt jonkun verran myös opetustyötä."
Teatteri Syrjähypyn Aaltio perusti viitisen vuotta sitten Oulu-opiston soveltavan teatterin ryhmäksi. Ryhmän ideana on käyttää erilaisia puhe- ja tanssiteatterin työtapoja ja tyylilajeja sekä viedä esityksiään myös oudompiin paikkoihin.
Syrjähyppyläisissä on mukana eri-ikäisiä naisia ja miehiä, joiden ammattitausta vaihtelee: on kotiäitiä, johtajaa ja työmiestä.
Opiston teatteriryhmän rinnalle on myös perustettu yhdistys. Sen kautta teatteriryhmä pystyy hakemaan hankerahoituksia ja viemään esityksiään erilaisiin tapahtumiin.
Rotuaarin Katuvalo-tapahtumaan yhdistys sai uuden Oulun juhlavuoden tapahtumarahoitusta.
Katri Aaltio tekee Syrjähypyn kanssa tätä nykyä yhdestä kahteen tuotantoa vuodessa. Katuvaloa edelsi keväällä Täydellinen kappale, mikä oli eri tyylilajien sekoitus sekin.
Ensi vuodeksi on luvassa ainakin matkalaukkuteatteriesityksiä, jotka pohjautuvat päiväkoti-ikäisten lasten kertomiin tarinoihin.
Ettei vain olisi niissäkin jotain anarkiaa itämässä?
"Tuonikäisten kertomat sadut ovat kyllä hulvattomia. Ne eivät taatusti noudata mitään yhden päähenkilön ympärille kiertyvää alku, keskikohta ja loppu -dramaturgiaa", ohjaaja varoittelee.

Artikkelin lähde Kaleva