Artikkelin lähde Kaleva
Oulun ylioppilasteatteri: Riko minut. Käsikirjoitus Anna-Kaisa Kettunen. Ohjaus Anna-Kaisa Kettunen ja Tiia Hautasaari. Musiikki Paavo Impiö. Koreografia Päivi Perttunen. Rooleissa Sarianna Huhtala, Juho Viuhkola, Elisa Harjuniemi, Laura Jurmu, Veera Saukkonen, Saija Härmä, Henna Parviainen. Valvenäyttämö 1.11. Seuraavat esitykset 6.11. ja 8.11. kello 19.
Oulun ylioppilasteatteri on 50-vuotias. Teatterin juhlavuoden käsikirjoituskilpailun voitti Anna-Kaisa Kettusen näytelmä Riko minut. Ylioppilasteatteri tuo rankan tekstin näyttämölle marraskuun kaamoksen keskellä.
Ylioppilasteatteri juhlii mustalla draamalla, josta valo pakenee.
Mieleen tulee Eeva-Liisa Mannerin psykoanalyyttinen ja symbolistinen näytelmä Poltettu oranssi (1968), jossa siinäkin hauras mieli hajoaa väärissä käsissä.
Päätteeksi ilmassa väreilee lähes Kubricin Hohdon kaltaista kauhua.
Riko minut on kehotus, toive tai käsky. Jos sellaista pyytää, pitäisi hälytyskellojen alkaa soida.
Kettunen ottaa suurennuslasin alle kieron suhteen, jossa itsetunnoltaan äärimmäisen hauras minäkertoja (Sarianna Huhtala) päätyy narsistisen ja patologisen kiusaajan (Juho Viuhkola) kynsiin.
Hyväksikäyttäjän henkilönimi on ironisesti Rakas.
Sarianna Huhtala näyttelee väristen kuin pieni linnunpoika. Hänet on tylsästi asemoitu enimmäkseen keskelle ja kuin liimattu paikoilleen. Rooli on vaatelias sisäisen särkymisen kuvaus.
Säälimätön nokkija iskee säröihin, kunnes tipu on höyhennetty.
Veera Saukkonen tekee hyvän vaikutuksen spurgun sivuroolissa. Ystävätär Hely (Elisa Harjuniemi) ei pääse kasvamaan kyllin isoksi vastavoimaksi pahalle.
Näytelmänä Riko minut jää raakileeksi, mutta toteutuksessa on itseensä uskovaa, rohkeaa teatterin rajojen koputtelua.
Realismia rikotaan runollisuuden ja absurdismin suuntaan Päivi Perttusen koreografioimalla näyttelijöiden tanssillisella liikeilmaisulla.
Sukulaissieluja liikkeelle, asuille ja muotoideoille ovat aika yllättäen Suomen modernin tanssin pioneerit Riitta Vainio ja Sinikka Gripenberg. Varmaankin näiden assosiaatioiden vaikutuksesta esitys maistui vahvasti 1970-luvulle.
Paavo Impiön musiikki pistelee reikiä muuten mustaan maailmaan.
Ohjaajat Anna-Kaisa Kettunen ja Tiia Hautasaari ovat untuvikkoja näyttämötaiteen teillä. Ihanan estottomasti he hakevat teatterille uutta muotoa.
Vielä on tutkittava, kuinka sisältö ja muoto voisivat muhinoida hedelmällisemmin.
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva