Artikkelin lähde Kaleva
Anne Helaakoski Kaleva
Oulu Mitä saadaan aikaan, kun 13 innokasta teiniä saa vapaat kädet suunnitella ja luoda, ja mukana olevat aikuiset sen kun heittävät -- kirjaimellisesti - lisää bensaa liekkeihin?
Tulos näkyy vielä parin viikon ajan katukuvassa. Joka valolla on tarina -valokuvaprojektin 15 taidejulistetta on esillä 60 tienvarsimainostaulussa ympäri Oulua.
Oulun kaupungin kulttuuri- ja tapahtumayksikön sekä kulttuuritalo Valveen katutaideprojektin tavoitteena on lisätä nuorten tekemän taiteen huomiota ja antaa nuorten taiteelle mahdollisuuksia uusissa kanavissa. Ohjaajana valokuvaprojektissa toimi oululainen valokuvaaja Janne Körkkö.
Mukana projektissa on Myllytullin koulun yhdeksäsluokkalaisia, ja valokuvattavana Tulikukka-tulitaideryhmä. Valokuvat otettiin lokakuussa Ainolan puistossa, Kuusisaaren paviljongissa sekä Oulun keskustassa.
Kuvausillat olivat pitkiä, viidestä yhdeksään, ja joskus ylikin, kertovat Myllytullin oppilaat Maria Muilu, Veera Mahlakaarto, Hanna-Kaisa Metsävainio, Viivi Mahlakaarto ja Victoria Wong.
Kaikki ovat opiskelleet aikaisemmin valokuvausta koulun kuvataidetöissä, mutta tulen kanssa työskentely oli jotain aivan uutta.
"Oli tosi siistiä, kun tuli kieppui ympärillä. Tuli kyllä mietittyä, sytynkö tuleen. Ei siinä ainakaan kylmä tullut", muistelee Maria Muilu. Hän ja muut tytöt lähtisivät innolla mukaan toisiinkin saman tyyppisiin projekteihin.
"Tieto, että oma kuva on esillä julkisesti katukuvassa, oli ensin kurmottavaa, mutta on kuitenkin hienoa nähdä oman työn jälki", sanoo Veera Mahlakaarto.
"Yksi kaveri sanoi, että näin sinut bussipysäkillä", nauraa Maria Muilu.
Projektin ohjaaja Janne Körkkö kertoo olleensa aikaisemminkin opettamassa valokuvausta taiteilija koulussa -projektin tiimoilta. Kun koordinaattori Hilkka Haaga kulttuuritalo Valveelta kysyi, kiinnostaisiko Körkköä uusi valokuvaprojekti, mies vastasi, "että tehdään pois".
Körkkö kysyi Tulikukka-ryhmän Katariina Alalääkkölältä, lähtisikö ryhmä mukaan tekemään tulitaidetta lasten ja nuorten kanssa. Vastaus oli selvä.
"Tulitaide on intohimoni, ja valmistun myös pian opettajaksi. Olen opiskellut valokuvausta Suomessa ja Meksikossa. Olin siis heti täysillä mukana ja raivasin kalenterini", kertoo Alalääkkölä. Loppujen lopuksi Tulikukasta oli mukana viitisentoista innokasta vapaaehtoista.
Mukaan projektiin tuli Myllytullin koulun oppilaita kuvataidepainotteisilta luokilta. Heti alusta asti mukana valokuvien suunnittelussa olivat kaikki, niin oppilaat kuin tulikukkalaisetkin. Tulikukan tehtävä oli myös huolehtia turvallisuudesta.
"Aikataulu oli tiukka ja budjetti pieni. Lähiopetusta oli ainoastaan 1,5 tuntia kahtena päivänä. Suunnitelmat piti tehdä todella hyvin", kertoo Körkkö.
Hänen mukaansa nuoret olivat aluksi vähän liiankin järkeviä, ja kyselivät, mitä tulen kanssa voi tehdä. Lieneekö mielessä ollut vanhempien kiellot tulen kanssa leikkimisestä?
"Olin aikaisemmin testannut yksin valolla luotuja kuvia. Nyt halusimme antaa oppilaille mahdollisuuden luovuuteen ja mielikuvituksen laukkaan. Valta suunnittelussa annettiin nuorille, he olivat pomoja. Minä ja Tulikukka toteutimme ideat, mutta kuitenkin realiteettien rajoissa."
"Turvallisuus asetti joitain rajoituksia. Ei peruukkeja, sillä ne ovat muovia. Ei hörhelöhameita, eikä hiuslakkaa", kertoo Alalääkkölä.
Projektissa ei kuvattu vain tulitaidetta, vaan valokuva rakennettiin tulella, valolla ja kipinöillä. Kuvat tehtiin pitkällä valotuksella, eikä niissä käytetty photoshopia. Mitään siis ei lisätty eikä mitään poistettu.
Oppilaat esiintyvät valokuvien henkilöinä, mutta kuvissa on myös enemmän kuin miltä näyttää. Tulikukkalaiset ovat kuvissa tekemässä tulta, pukeutuneena mustiin, jottei heitä erota taustasta.
Apuvälineinä tulen, valon ja kipinöiden tekemiseen käytettiin muun muassa ongenvapoihin kiinnitettyjä taskulamppuja, lamppuöljyä, keittiövispilöitä ja teräsvillaa. Projektin budjetti oli alle sata euroa.
Artikkelin lähde Kaleva