Artikkelin lähde Kaleva
Romeo ja Julia. Oulu Sinfonia. Kapellimestari Jaakko Kuusisto. Solistit Essi Wuorela ja Hannu Lepola, laulu. Madetojan salissa.
Oulu Sinfonian syyskauden loppu on kaikesta päätellen ollut nousujohteista kuin Kärppien menestys SM-liigassa. Konsertit ovat loppuunmyytyjä ja orkesteri soittaa suurella sydämellä ja vahvalla meiningillä.
Soitannollisesti voitokas oli myös torstainen Romeo ja Julia -konsertti, mutta ihmettelyn aihettakin ohjelmakokonaisuus antoi.
Leonard Bernsteinin Candide-alkusoitto avasi konsertin Jaakko Kuusiston johdolla rytmikkäästi ja estottoman viihdyttävästi.
Pjotr Tšaikovskin Pähkinänsärkijä-baletti on niin tuttua musiikkia, että orkestraation nerokkuuden ottaa helposti itsestäänselvyytenä.
Otteiltaan ronskimman Candiden jälkeen Ouverture miniaturen vaatima pikkutarkkuus taisi vielä päästä yllättämään orkesterin, mutta loput sarjasta olikin sitten nappisuoritusta, jossa erityisesti puupuhaltimet pääsivät loistamaan.
Idea Bernsteinin West Side Storysta ja Sergei Prokofjevin baletista poimittujen osien sekoittamisesta idän ja lännen Romeo ja Julia -tarinan hybridisarjaksi on teoriassa kiehtova, mutta ei käytännössä kuitenkaan oikein toiminut.
Prokofjevin Romeoon ja Juliaan säveltämä musiikki on kaikessa romanttisuudessaankin pohjimmiltaan karua ja ironian värittämää, kun taas Bernstein säveltää Glitter and Be Gay -mottoa noudattaen hedonistista ja viihdyttämään pyrkivää americanaa.
Näiden kahden näkemyksen vuorottelu synnytti tunteen jatkuvasta pääruoan ja sokeriherkkujen välillä soutamisesta ja huopaamisesta, joka ei ainakaan minun korviani ilahduttanut.
Konsertin solisteina mainostetut Essi Wuorela ja Hannu Lepola kävivät loppujen lopuksi kumpikin laulamassa vain yhden laulun.
Elokuvamaailmassa tällaista roolia kutsutaan korkeintaan cameoksi, joten en yhtään ihmettele, vaikka joku solistien houkuttelemana konserttiin tullut tuntisi itsensä lievästi petetyksi.
Hannu Hirvelä
Artikkelin lähde Kaleva