Artikkelin lähde Kaleva
Janne Taanila Kaleva
Oulu "Oulun yliopiston tähtitieteen laitos oli niin sanotusti hyvässä purjeessa, ja oppi-isääni Heikki Saloa pidettiin yhtenä maailman parhaista tutkijoista omalla sarallaan."
Näin kertoo tähtitieteilijä Heikki Hallanoro, joka oli jo lähdössä Yhdysvaltoihin tekemään jatkotutkimusta avaruusfysiikasta.
Sitten parisuhde, musiikkiharrastus ja koko muu elämä meni hänen tieteellisen uransa edelle.
Hallanoro oli pitkään tutkinut sitä, miksi Saturnuksen rengas jakautuu moniin osarenkaisiin, eikä planeettaa kierrä vain yksi yhtenäinen kiekko.
Aihetta sivutaan myös hänen esikoisteoksessaan Viivalla, joka julkaistiin viime kesänä.
Hallanoro paljastaa myös sen, miksi jatko-opinnot jäivät suosituksista huolimatta tekemättä.
"Minun piti valita, mikä elämässäni on tärkeää ja asettaa ne asiat ensisijaisiksi."
Viivalla-romaanin kirjoitusprosessia Hallanoro pitää kasvuoppina, jonka aikana hän on hengellistynyt, vaikkei itseään muuten niin uskonnollisena ihmisenä pidäkään.
Kirjan polttoainetta ovat tunteet, miehen tunne-elämä.
"Kyllä myös minulla on oma tunne-elämäni. Tätäkin kirjaa kirjoittaessa on itketty ja revitty vaatteita päältä", Hallanoro kertoo.
Kirjassa käsitellään tekijälleen tärkeitä asioita. Viivalla on hyvin henkilökohtainen kirja, mutta se ei ole omaelämäkerta, hän huomauttaa.
"Haluan kirjoittaa itseäni syvällisempiä kirjoja, jolloin tekstistä ja rivien väleistä pitää löytyä kauneutta."
"Olen kirjoittamisen myötä hakenut uutta uskallusta elää ja etsinyt kauniiden asioiden kautta viisautta."
Kirjoittaminen on ollut Hallanorolle ikään kuin ilotyötä, eli selviytymistä kohti uutta elämäniloa ja valoa.
Jotta hän oppi sanomaan tunteensa suoraan ja pukemaan ne kirjassaan sanoiksi, vei se häneltä vuosikymmenen verran aikaa ja tuotti ainakin 47 eri versiota.
Hallanoro kirjoittaakin rohkeasti siitä, miltä rakkaus ja kuolema nuoresta miehestä tuntuvat. Hän palautuu tekstissä muistoihin, jotka ovat jääneet kuin polttomerkkeinä hänen sieluunsa.
Teksti on maalailevan lyyristä mutta samalla intiimiä kuin paljastavimmissa päiväkirjoissa.
Hallanoron mielestä nykyään luetaan liian vähän oikeita kirjoja.
Oululaisen Nispero-kustantamon kahvilakirjasarjalla yritetään paikata tätä tilannetta.
Myös Hallanoron teos lukeutuu tähän sarjaan, ja hän on tarjonnut teostaan kahviloihin. Toiveissa on, että ihmiset löytäisivät sen sanoman. Teoksen lopussa on myös lukijankirja, johon lukijat saavat raapustella omia kommenttejaan.
"Ideana on kirjoittaa teoksia, jotka ovat koskettavia ja kompakteja, ajallisesti lyhyitä mutta sisällöltään syvällisiä."
Nisperon on tarkoitus julkaista seuraavaksi Jarmo Stoorin kynäilemä teos kahvilakirjasarjan jatkeeksi. Tosin meneillä on paljon muutakin.
"Teemme Jarmon kanssa parasta aikaa äänikirjoja, joihin minä sävellän musiikin ja Jarmo resitoi eli elää tekstiä."
Kirjoja ei siis vain lueta ääneen, vaan ne koetaan siinä hetkessä.
Artikkelin lähde Kaleva