Artikkelin lähde Kaleva
Oulu Sinfonia. Johtaja Anna-Maria Helsing. Solisti Valeria Resjan, piano. Madetojan salissa Oulussa 15.11.
Romantiikkaa saatiin marrasmelankoliaan täysannos. Kun suuri osa yleisöstä oli tulkintoihin koko lailla hurmaantunut, niin mitäpä tässä nyrpistelemään. Ammatillisesta näkökulmasta katsottuna (kuunneltuna) täytyy silti todeta, että sotkua oli orkesteriosuudessa ihanteelliseen nähden yli sallitun määrän.
Sergei Rahmaninovin Pianokonsertto nro 2 c-molli eli Valeria Resjanin soolossa vivahteikkaana. Resjanilla on konstailematon ote, joka mielikuvissani vertautuu Grigori Sokoloviin: herkkänä kimmeltävä jäämättä pinnalliseksi, voimakas sortumatta paiskontaan tai ylilyönteihin.
Mahtavaa ja suloisaa siis. Detaljeja ilman näpertelyn vaikutelmaa. Piano kuului joka hetki orkesterin läpi, mikä on vaikeaa saavuttaa. Rahmaninovin Preludi D-duuri (op. 23) oli chopinmaisen valoisa ja helmeilevä.
Oulu Sinfonian venäläispatetia toimi kaamosmasennusta ruokkivana tai parantavana - kuulijan asenteen mukaan vaihdellen. Anna-Maria Helsing johti orkesteriaan maltillisesti. Tunnepuolella ei huojahdettu ylipaatokseen, mutta paatosta ei myös liikaa hillitty, joten keskimäärin hyökynä oli hallinnassa.
Pjotr Tšaikovskin Sinfonia nro 5 e-molli jäi alle parhaiden pisteiden. Rytmihienosäätö oli haasteellista, samoin tietyt puhallinosuudet. Etenkin tärkeät käyrätorvet vaikuttivat "nuhaisilta". Rakenne säilyi silti kompaktina ja energioiden vaihtelevuus toteutui herkullisesti.
Hanna Laulajainen
Artikkelin lähde Kaleva