Oi, nuoruus

Sarjakuvia
Jouko Nuora: Kultainen nuoruus. Moreeni 2012.
Lauri Ahtinen: Karjala 90210. WSOY 2012.

Jouko Nuoran omaelämäkerrallinen Kultainen nuoruus -sarjakuva palkittiin viime vuonna suomalaisen sarjakuvan 100-vuotisjuhlakilpailussa, vaikka se oli vielä osin työstön alla. Parhaiten Nuora kuitenkin tunnettaneen osin parodisista, seksillä pelaavista lehmityttö Nanin seikkailuista.
Jo niistä näkyi, että kyllä Nuora piirtää osaa, mutta tarinankuljetus ei aina ole ollut yhtä vahvoissa kantimissa.
Kultaisen nuoruuden viimeistellyssä, albumimuotoisessa versiossa hän onnistuu.
Rakenteeltaan rapsodinen tarina toimii, ote tavoittaa yhtä aikaa rentouden ja teini-iän vereslihalla olon. Aikuisen kertojan ääni ei käytä jälkiviisautta, mutta hymyilee välillä hieman.
Teinipojasta nuoreksi mieheksi varttuvan kapina ja harhaileva etsiminen ei tietenkään ole mikään uusi aihevalinta, mutta Kultainen nuoruus käsittelee sitä kaikessa rönsyävyydessään aidosti: kosketuspintaa ja yleispätevyyttä löytyy omakohtaisuuden kautta.
Parasta albumissa on sen ajankuva, Jouko Nuora tavoittaa oikeasti 1970- ja 1980-lukujen vaihteen tunnun.
Piirrostyöltään Kultainen nuoruus on enimmältään hieman liioiteltua, pursuavaa realismia. Tämän tyyppistä tarinaa ei kannata, eikä saakaan etäännyttää eletystä elämästä tuoltakaan kantilta. Sen verran pukinsorkkaa Nuoralla toki on mukana, että mieltymys uhkeisiin naisvartaloihin näkyy yhä.
Jos muiden töidensä ohella Kalevaankin kolumnoivan Lauri Ahtisen edellinen albumi Viidentoista minuutin yksinäisyys tuntui "hakevan paikkaansa", niin uudessa työssään Karjala 90210 hänen otteensa osuu taas.
Ahtinen tarkentaa otettaan kalliiseen Suomemme maahan, sen ihmisiin. Piruilu ja satiiri puree, minimalistinen tyyli on entuudestaan tuttua.
Keskittäminen teki kumminkin poikaa. Kosketuspintaa tuntuu olevan enemmän, vaikka se yleispätevyys myös usein sumassa kuikkii.
Omalla laillaan Ahtinen kulkee undergroundin ja valtavirran välissä, mutta pysyy silti enemmän ensin mainitun tuntumassa.
Sauli Pesonen



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva