Artikkelin lähde Kaleva
Hannu Tikkala Kaleva
Oulunsalo Oulunsalon nuorisoseuran puheenjohtaja Minna Närhi lupaa spektaakkelia, kun yhdistys juhlii 120-vuotista taivaltaan lauantaina.
Ohjelma tukee Närhen lupausta. Luvassa on viihdettä aina oopperasta juhlavalssiin.
Suurjuhlan valmistelut eivät ole sujuneet ongelmitta. Lastenkavalkaadin pääesiintyjät eivät pääse mukaan juhliin ensitahdeista lähtien, koska tapahtuma alkaa heidän päiväuniensa aikaan.
"Ohjaajakin sanoi voi ei, kun huomasi tilanteen", Närhi nauraa.
Nuorisoseuran tarkoitus tiivistyy päiväunitarinassa. Sen tarkoituksena on yhdistää sukupolvia toisiinsa yhteisen tekemisen merkeissä.
Näin on ollut aina. Närhen isä ja yhdistyksen pitkäaikaisin aktiivi Väinö Riikola kertoo, että hänen anoppinsa suunnitteli Oulunsalon nuorisoseuratalon ja hän lähti toimintaan mukaan 13-vuotiaana.
Kun kaksikolta kysyy, miksi tapa siirtyy sukupolvelta toiselle, kysyjä saa polveilevan vastauksen.
Närhi toteaa, ettei mistään muualta saa samanlaista tunnelmaa ja yhteisöllisyyden tunnetta kuin seuroilta. Sen eteen pystyy tekemään satoja tunteja vapaaehtoistyötä vuodessa.
Lopulta kaksikko myöntyy pelkistettyyn kuvaukseen. Kyse on yhteisölle antamisesta ja yhteisöltä saamisesta.
Vaikka kaksikko voisi käyttää aikansa tuottavammin, talkootyö antaa elämälle merkitystä.
Vuosijuhlat ovat tässä mielessä vain jatkumoa tavalliselle toiminnalle.
Juhlat yhdistävät muitakin kuin sukupolvia toisiinsa. Päiväkesteillä ja iltamissa vierailee esiintyjiä, jotka ovat kulkeutuneet satojen kilometrien päähän kodistaan Oulunsalossa. He esittävät vanhoja numeroitaan.
Vaikka vierailijat eivät ole esiintyneet vuosikymmeniin, se ei menoa hidasta. Närhen mukaan he esittävät numeroitaan "vanhasta muistista".
"Kahdetkin harjoitukset riittävät", Närhi toteaa.
Kaukojäsenien esitykset toimivat samalla kurkistuksina menneisyyteen. Siihen millaisia esityksiä seura on aiemmin tuottanut. Tämä on Närhen mukaan tärkeää.
"Monet perheet eivät ole nähneet, millaista toiminta on ollut aiemmin."
Menneisyyteen ei pidä kuitenkaan jäädä elämään. Riikola toteaa, että 1950- ja 60-luvuilla oltiin liikaa kiinni perinteissä. "Jos uudistusta ei olisi tehty, täällä olisi vieläkin somparyhmiä."
Hänen mukaansa meno on muuttunut sen jälkeen, kun hänen tyttärensä otti seuran ohjat käsiinsä kymmenisen vuotta sitten. Tämän jälkeen yhdistys on pyrkinyt seuraamaan aikaansa.
Yksi esimerkki ajan seuraamisesta on folk jam -tanssi, jonka ympärille on muodostunut liikuntaryhmiä.
Nuorison lisäksi seuran vanhempi jäsenistö on löytänyt liikuntamuodon, vaikka varttuneempi väki on yleensä jättänyt tanssin tahdit väliin.
Närhi toteaa, ettei aina pidä houkutella nuorisoa vanhuksien harrastuksen pariin.
Välillä asetelmat voi kääntää ylösalaisin. Pääasia on, että kaikki saadaan mukaan.
Artikkelin lähde Kaleva