Artikkelin lähde Kaleva
Pekka Hiltunen: Sysipimeä. WSOY 2012.
Gummerukselta WSOY:n talliin loikanneen Pekka Hiltusen
(s. 1966) ensimmäinen teos, viime vuonna ilmestynyt Vilpittömästi sinun, palkittiin Dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnolla.
Kirja aloitti trillerisarjan, jossa kaksi suomalaista naista ratkoo maailman epäoikeudenmukaisuuksia Lontoosta käsin.
Sujuva kerronta ja ajankohtaiset teemat olivat teoksen suurimpia vahvuuksia. Ajan hermolla oleminen värittää myös sarjan toista osaa.
Pari vuotta on kulunut Lia Pajalan, Level-lehdessä työskentelevän graafikon, ensimmäisestä kohtaamisesta salaperäisen Mari Rauteen kanssa.
Lian suhde Marin Studioon on vakiintunut: hänestä on tullut joukon täysivaltainen jäsen. Nyt tiimi työstää seksuaalisesta ahdistelusta syytetyn radiojuontajan tapausta, jota riepotellaan lehdistössä säälimättä.
Rinnalle nousee yllättäen suurempi tapaus, kun YouTubeen lähetetään pelkkää pimeyttä näyttäviä videoita. Käyttäjätilit on hakkeroinut sarjamurhaaja, joka seuraavaksi alkaa ladata nettiin karmaisevia potkimisvideoita. Marin ja Lian kädet ovat yhtäkkiä täynnä Lontoon suurinta poliisioperaatiota.
Kun poliisi ei ala edistyä ja eräs tiimin jäsen joutuu kohtalokkaasti kosketuksiin murhaajan kanssa, Studio laittaa täyden höyryn päälle. Tutkimukset johdattavat heidät Freddie Mercury -pakkomielteen jäljille ja lopulta Sansibarille saakka.
Paahtavassa kuumuudessa väistämätön on edessä, ja Lian on tartuttava aseeseen tosissaan.
Nykyisin matkailulehti Mondon toimituspäällikkönä työskentelevä Hiltunen hallitsee uusimmassa teoksessaan edellistä paremmin faktatiedon limittämisen osaksi kerrontaa.
Tiedot soljuvat hahmojen kommenteissa nyt sujuvammin, ja vaivatonta tekstiä on helppo lukea. Hiltunen on tehnyt työnsä oikein, sillä Queen-fani, joka aloittaa järjestelmällisen homoseksuaalien murhaamisen, pysyy hyvin piilossa lukijalta.
Sysipimeässä ollaan myös vahvemmin perillä kahdesta sankarittaresta ja heidän menneisyydestään. Marin epäilyttävän kyvyn taustat alkavat valjeta, ja Lia tutustuu ystäväänsä paremmin. Alkaapa tarinaan kehkeytyä jopa hienoinen romanssin häivähdys!
Hiltunen ei paljasta sankarittaristaan liikaa, ja loppuun jää sopivasti kutkuttavaa koukkua seuraavaa osaa varten.
Visuaalisen tyylin puolesta teosta voisi ajatella myös elokuvasovitukseksi, kun Liastakin alkaa löytyä räväkän naisagentin ominaisuuksia.
Hiltusen uusi sarja tarttuu mainiosti yhteiskunnan ongelmakohtiin pohjoismaisen dekkariperinteen mukaisesti. Viharikokset seksuaalivähemmistöjä kohtaan onkin syytä nostaa esille.
Sysipimeässä myös sosiaalisen ja tavallisen median toimintatavat asetetaan kyseenalaisiin kehyksiin. Hiltusen teoksen inhimillisin ydin muistuttaa, että ihmiskunnalla on mahdollisuus korjata erheensä, jos haluaa.
Se on kaunis ajatus.
Jenni Kinnunen
Artikkelin lähde Kaleva