Artikkelin lähde Kaleva
Esko Aho Kaleva
Oulu Kuolema on elämän kovin juttu. Sen havaitsee, kun pistäytyy pyhäinpäivänä millä tahansa hautausmaalla. Oulun Intiössäkin kynttilöiden sytyttäjien määrä lasketaan kymmenissä tuhansissa.
Ihmisten vakavuudesta kuvastuu vanha arvokas kulttuuriperintö, josta kamala halloween on kaukana.
Pappina ja runoilijana oululaisella rovastilla Niilo Rauhalalla on pitkä perspektiivi ihmisen katoavaisuuden asioihin. Ennen eläkkeelle siirtymistään hän ehti toimia parikymmentä vuotta Kemissä sairaalateologina, jolloin samat teemat olivat koko ajan työssä lähellä.
Pyhäinpäivän raamatullista kehystä rovasti kuvailee hioutunein sanankääntein. Hiljainen puhe ei silti kuulosta liturgialta.
"Pyhäinpäivänä on tärkeää pysähtyä kuoleman eteen. Kiireiden keskellä voi ajatella pois nukkuneita, elämän katoavaisuutta, omaa kuolemaa ja matkantekoa sitä kohti. Pyhäinpäivän syvin sanoma liittyy siihen, miten uskova kristitty on lopulta voittaja. Ajankohtaan liittyvät virretkin korostavat nimenomaan tätä."
Rauhalan vakaa kynänjälki näkyy nykyisessä virsikirjassamme laajasti. Mukana on 13 hänen kirjoittamaansa virttä, 14 suomennosta sekä toista sataa uudistusta ja muokkausta.
Pyhäinpäivään Rauhalan virsistä liittyy ainoastaan hänen norjan kielestä kääntämänsä Oi, joukko valkopukuinen (630). Virren melodia perustuu kansansävelmään ja sanat Hans Adolf Brosonin tekstiin vuodelta 1765.
Virsirunoilijan oma suosikki pyhäinpäivän valikoimasta on kuitenkin Leevi Madetojan 1925 säveltämä Oi Jeesus, kiitos nimellesi sun (142), jonka tekstin Lauri Pohjanpää kirjoitti 1923.
Virsitekstien tekeminen on oma taiteenlajinsa jo pelkästään siksi, että sanat pitää sovitella tarkasti sävelmän mukaan. Muut runonsa Rauhala voi kirjoittaa vapaammin, vaikka silloinkin hän toimii tiukoilla mitoilla.
"Virret pohjautuvat aina Raamattuun. Niiden pääsanoma on Jumalan rakkaus ja armo. Ne opettavat myös, miten kristitty toteuttaa Jumalan tahtoa omassa elämässään. Tähän kuuluu uudenaikaisempiakin näkökulmia yhteiskuntaan: elämä kysyy meiltä yhteisvastuuta, rakkautta, oikeudenmukaisuutta ja heikoimmista huolehtimista. Uusissa virsissä otetaan kantaa nykyisen maailmanajan moniin keskeisiin elämänkysymyksiin."
Runokokoelmia Rauhalalta on tähän mennessä ilmestynyt yli kaksikymmentä. Seuraava on odotettavissa Otavalta ensi vuoden syksyllä.
Runoilijan vähäeleiseen tyyliin sisältyy julistuksen ohella myös leikkimielisyyttä ja iloa.
"Ilmaisuani on sanottu kuvalliseksi ja moderniksi. Pyrin punnittuun, täsmälliseen kieleen ilman korulauseita. Silti runo voi olla monitulkintainen. Se ei sano mitään tyhjentävästi, vaan antaa lukijalle viitteitä, joista kukin ottaa oman sisältönsä."
Oskar Merikannon laulu Oi muistatko vielä sen virren kuvaa Eino Leinon ja Juho Railion sanoin, miten yksinkertaiseen sävellykseen voi karttua aivan erityisiä syvämerkityksiä.
Maamme sodissa ja muissa
koettelemuksissa virsillä on ollut yhdistävä, rohkaiseva ja lohduttava tehtävä.
Tarpeet ovat aina muovanneet virsien valikoimaa. Nykyisin käytössä olevan virsikirjan jumalanpalvelusliite sisältää täsmälauluja erilaisiin toimituksiin ja tapahtumiin, kuten esimerkiksi kylvöön, korjuuseen, kodin, kouluun lähtevien ja laitoksen siunaamiseen tai lipun käyttöön ottamiseen.
Vanhojen sanoitusten uudistamista Rauhala on joutunut miettimään muun muassa Suomen kirkon virsikirjakomitean jäsenenä 1973-1984 ja Ruotsin kirkon virsikirjan suomennostyössä 1994-2001.
Rakastetuimmat tekstit, jotka ovat pitkän ajan kuluessa painuneet ihmisten mieliin, on pääosin jätetty ennalleen. Suvivirsi Jo joutui armas aika lienee näistä tunnetuin.
Joidenkin korvissa poliittiselta laululta kalskahtanut Jo vääryys vallan saapi poistettiin 1980-luvulla virsikirjasta liian uhmakkaan ja syyttelevän sävynsä takia, vaikka monissa Raamatun psalmeissakin ruoskitaan yhteiskunnassa ilmenevää epäoikeudenmukaisuutta.
Ruksit vedettiin myös vuoden 1938 virsikirjan virren 146 päälle, vaikka sen toinen säkeistö sopisi nykyisiin taloustunnelmiin maailmanlaajuisesti.
Mä sain niin ylen runsaasti,
Vaan kaikk?on hävitetty.
Tuhansiin nousee velkani,
Tuo turhiin menetetty.
Mä tuhlailin, kuin pohjaton
Mull?oisi lähde ollut.
Nyt olen paljas, alaston,
On maksupäivä tullut.
Virsiä uudistetaan Rauhalan mukaan sen vuoksi, että sanoma saisi säilyä paremmalla runokielellä ilmaistuna.
"Kautta historian kieltä on muutettu ajankohdan ja runokielen vaatimusten mukaisiksi. Virsikirja ei ole mikään museo, vaan käyttöteos. Uudistuksia on kritisoitukin, mutta enimmäkseen hyväksytty pikkuhiljaa."
Virsien ja laulujen uudistamisen tarve ajan myötä ymmärretään myös vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piirissä. Rauhala on toiminut Siionin laulujen kokonaisuudistusta valmistelevan laulukirjatoimikunnan jäsenenä 2009 lähtien.
Tällä hetkellä Siionin lauluissa ja sen lisävihkossa on useita Niilo Rauhalan tekstejä.
Artikkelin lähde Kaleva