Artikkelin lähde Kaleva
Esko Aho Kaleva
Oulu Silloin ennen kesät olivat aina lämpimiä ja paisteisia, kuten hyvin tiedämme.
Suotuisissa olosuhteissa filmihullut atomit alkoivat fuusioitua mieheksi, jonka tänä päivänä tunnetaan kirjoista, elokuvista, radiosta ja televisiosta.
Aalto-yliopiston elokuvahistorian professori Peter von Bagh (s. 1943) on elokuvan katsojanakin vaativa. Hän muun muassa haluaa nähdä vanhat elokuvat filmeiltä eikä digitalisoituina kopioina.
Parhaillaan von Bagh tekee kouluaikansa Oulusta 1950-luvulla noin tunnin pituista elokuvaa, jonka on määrä valmistua ensi keväänä. Oulun ensi-ilta nähdään huhtikuussa. Tähän projektiin liittyen von Bagh on käynyt selaamassa Kalevan valokuva-arkistoa, josta on löytynyt muutamia aarteita.
Tarkkoja yksityiskohtia professori ei halua elokuvastaan kertoa, sillä keskeneräisistä töistä puhuminen tuottaa hänen mukaansa huonoa onnea.
Muistoissa keskeinen Oulun teinien elokuvakerho OTEK kuitenkin vertautuu elokuvaprofessorin mielessä nykymenoon, jossa raha ja tekniikka ratkaisevat.
Von Bagh ei sano sitä ääneen, mutta ympyrä tässä tuotannossa yhdellä tavalla sulkeutuu.
Sen sijaan vanhan elokuvan puolesta von Bagh puhuu mielellään ja palavasti. Elokuvia filmeiltä digitoitaessa informaatiota häviää väistämättä. Von Baghin mielestä se on traagista.
Viime vuosina on tapahtunut "elokuvan nitistäminen". Digiaikana syntyneet lapset ja nuoret eivät osaa filmikeloja kaivata.
"Diginä vanhat elokuvat eivät ole enää sama asia. Ero on ihan valtava, siinä se pointti. Nythän valtaosa yleisöstä ei muusta tiedäkään. Vanhoja elokuvia ei voi missään edes enää näyttää, kun projektorit on poistettu", von Bagh kertoo.
"Koska suomalaiset ovat teknologiahulluja, meillä lähes kaikki elokuvateatterit muutettiin pikavauhtia digitaalisiksi. Ainoastaan täällä Oulun elokuvakeskuksessa, ja Helsingissäkin pian vain elokuva-arkistossa, voi katsella vanhaa filmimateriaalia."
Digimaailman myönteiseksi puoleksi von Bagh laskee muun muassa sen, että kaikki hänen rakkaimmat elokuvansa ovat milloin tahansa kotona nähtävissä, ja koko ajan paranevalla tekniikalla.
"Blu-ray on hyvä levyformaatti, mutta ei sekään vastaa oikeaa elokuvaa elokuvateatterissa."
Elokuvakerhossa kävivät 1950-luvulla lauantai-iltapäivisin lähes kaikki Oulun koululaiset, von Bagh muistelee.
"Se oli toivetilanne, miten asioiden pitäisi olla ja mistä on koko ajan etäännytty. Innokkaat 15- ja 16-vuotiaat toivat Ouluun sellaisen elokuvasivistyksen, jota kaupungissa ei ollut aikaisemmin ollut eikä ole laajemmin nytkään."
OTEK:n ensimmäisen kauden seitsemän elokuvaa olivat Sergei Eisensteinin Panssarilaiva Potemkin, John Fordin Hyökkäys erämaassa, Renato Castellanin Kahdella pennillä toiveita, Alec Guinnessin Varastin miljoonan, Jacques Feyderin Herttua etsii yösijaa, Fritz Langin Tohtori Mabusen testamentti ja ainoana kotimaisena Nyrki Tapiovaaran Varastettu kuolema.
"Esityksissä vallitsi tiheä materiaalinen tunnelma. Ne filmit edustivat oikeaa elokuvaa eikä sitä korviketta, mitä nykyisin tuotetaan liikealan ehdoilla."
Von Baghin mukaan elokuvakerhotoiminta tapettiin Suomesta parikymmentä vuotta sitten lähes kokonaan.
"Opetusministeriö ja muut kulttuuritahot eivät tulleet apuun. Samalla katosi harrastuksen luoma massapohja. Jokamiehen elokuvasivistys oli nupuillaan, mutta tänä päivänä siitä ei ole enää tietoa. Olisi tärkeää osata nähdä elokuvat historiallista taustaansa vasten."
Ajankohtaiseen James Bond -kulttiin von Bagh suhtautuu yllättävän myönteisesti, onhan 007 osa hänenkin menneisyyttään.
"Jokaiselle ihmiselle herkkien nuoruusvuosien ensihavainto Bondista on se oikea. Minun kohdallani se tarkoittaa Sean Connerya. Viimeisimmät Bond-elokuvat ovat muuttuneet omaan makuuni liian teknologisiksi, tietokonepelejä muistuttavaksi tavaraksi."
Ylioppilaskirjoitustensa viikkoina von Bagh katsoi Oulussa viisi kertaa Robert Bressonin Papin päiväkirjan ja yhtä monta kertaa Howard Hawksin Rio Bravon. Toinen oli vakava taide-elokuva ja toinen niin sanottua viihdettä.
"Bresson edusti minulle yhtälailla hyvää viihdettä. En kai muuten olisi jaksanut seurata sairaan papin henkisen kilvoittelun draamaa niin monesti peräkkäin."
Tänä päivänä medioissa nuoleskellaan avoimesti elokuvia ja tekijöitä, jotka keräävät suurimmat katsoja- ja myyntiluvut.
"Elokuvien arvioimisen kyky on vähentynyt. Arvostelijatkaan eivät välttämättä tiedä mitään vanhemmista elokuvista. Pyörä keksitään koko ajan uudelleen ja uudelleen. Suomessa ei ole vielä nuoria kirjoittajia, joissa olisi elokuvahistorian iskua ja jotka olisivat uudenkin elokuvan parissa kuin kalat vedessä."
Internetistä Peter von Bagh löytää toivon pilkahduksia, nettikirjoittajia, jotka osaavat käyttää sähköisen median rajoittamattoman tilan hyväkseen.
He pyrkivät kunnianhimoisesti päivälehtiä syvällisempään analyysiin myös oman aikamme ilmiöistä.
Artikkelin lähde Kaleva