Artikkelin lähde Kaleva
Janne Taanila Kaleva
Oulu Oululaislähtöinen muusikko Jouni Isoherranen piipahti jokavuotisella perhekäynnillään kotikonnuille keskellä kiireistä keikkalaisen arkea.
Isoherranen valmistui tänä vuonna opettajaksi Belgian puolella sijaitsevasta hollanninkielisestä Gentin yliopistosta. Sitä ennen hän oli lukenut musiikin maisteriksi.
"Minun piti opiskella hollannin kieltä kahdeksan vuotta ennen kuin sain opettajan paperit", Isoherranen sanoo.
Isoherrasen musiikillinen ura alkoi jo lapsena, kun hän ryhtyi soittamaan kuusivuotiaana kitarakerhossa. Kipinän harrastukseen Isoherranen sai omalta isältään, joka harrasti paljon musiikkia.
Koulunsa Isoherranen kävi musiikkipainotteisilla luokilla tai musiikkikouluissa. Yhdeksänvuotiaana hän osallistui Tenavatähti-kilpailuun.
Isoherranen soitti pitkään kitaraa, mutta huomasi, että Suomessa opetus oli keskittynyt enimmäkseen klassisen tyylin musisointiin. Lukioiässä hänen opettajansa suositteli sähköbassoa, johon Isoherranen ihastui välittömästi.
"Instrumentin vaihtaminen tapahtui sillä hetkellä kuin sormia napsauttamalla, eikä paluuta kitaraan sen jälkeen enää ollut."
Basson soitossa Isoherrasta viehätti erityisesti rytmiikka, sillä hän oli aina tuntenut vetoa rytmimusiikkiin ja jazziin. Lukion jälkeen Isoherranen suuntautui pääkaupunkiseudulle opiskelemaan.
Kahden vuoden opiskelun jälkeen Isoherranen lähti vaihtoon Gentin kaupunkiin, mikä veikin miehen mennessään. Hän päätti suorittaa opintonsa loppuun ulkomailla, mutta ei kuitenkaan jäänyt pysyvästi Belgiaan.
Viimeiset neljä vuotta Isoherranen on asunut Pariisissa. Vaikka hän oli Belgiassakin mukana monenlaisissa kokoonpanoissa, vasta Pariisissa Isoherranen alkoi syventyä enemmän afrojazz-tyyliseen musiikkiin.
Vuonna 2010 hän tapasi pitkän linjan afromuusikon, Djeli Moussa Condén, jonka kanssa Isoherranen on soitellut viimeiset puoli vuotta keskittyen pelkästään heidän bändiinsä.
"Tapasimme ikään kuin puolivälissä matkaa. Minä tulin Oulusta, Djeli Afrikan Guineasta ja yhteisen sävelen löysimme Pariisissa", Jouni Isoherranen sanoo.
"Toimintamme on kasvanut niin suureksi, että joudumme tekemään suunnitelmat jo noin vuodeksi eteenpäin."
Koska Ranska on aika lailla kierretty, seuraavaksi olisikin haaveena päästä kiertämään Eurooppaa tarkemmin, Isoherranen kertoo.
"Keikkakalenterin tekeminen on kuin palapelin rakentamista, sillä eri festivaalit pitää järjestellä loogisesti yhteen. Olemme sen verran kansainvälistyneet, että käymme keikkailemassa Kanadassa asti."
Isoherranen puhuu keikkamatkoista, jotka ovat suuntautuneet mitä erikoisimpiin paikkoihin. Viime helmikuussa he kävivät soittamassa Algerian Saharassa.
"Maiden ja kulttuurien välillä on aivan huimia eroja, jotka pitää itse kokea ja nähdä, jotta ne todella näkisi ja ymmärtäisi."
Walesissa Isoherranen ryöstettiin putipuhtaaksi keikkapaikan backstagella.
"Käteen jäi vain basso ja passi", Isoherranen nauraa.
Elämä vaatii heittäytymistä, ja siksi Isoherranen ei sano ei uusille ideoille. Pariisiinkin hän päätyi päähänpiston saattelemana, kun halusi nähdä mitä siellä tapahtuu.
Jouni Isoherrasen mukaan muusikkous onkin elämäntapa, jota ohjaa oma instrumentti.
Jo kymmenen vuotta tien päällä ja noin 150 keikkaa vuodessa eivät Isoherrasta silti hidasta. Hän aikoo jatkaa ainakin toistaiseksi maailman valloitusta bändinsä kanssa Ranskasta käsin. Tulevaisuus ei muutenkaan huoleta Isoherrasta.
"Kun on tarpeeksi sosiaalinen, saa kyllä töitä. Bändissä on tärkeää myös oman itsensä ja muiden tarkkailu. Siksi juttelemme paljon keskenämme, vaikka välillä on hyvä pysähtyä miettimään myös omaa elämäänsä."
Artikkelin lähde Kaleva