Sankaritenoriushan on kukkoilua. Lied-miehillä harvoin ilmenee taipumusta kajauttaa huipennukset niin täysillä, että lamput tärisevät. Se tekee ken pystyy, huomauttavat kukot ja röyhistävät sulkiaan.
Tässäkin konserttiohjelmassa O sole mio oli kovaa valuuttaa Mattinatan ja Core n’graton kanssa. Aarioiksi Recondita armonia ja E lucevan le stelle
Lisäksi pari taattua
Schroderus arvostaa perisuomalaisia miniatyyrejä. Yrtit tummat, Luulit, ma katselin sua ja Serenadi, niissä tähdätään paljon syvemmälle kuin korkeaan b:hen. Omakohtaisuutta on vaikea sanoin selittää, mutta se välittyi duon otteista.
Yksityisopinnot Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa huippupedagogien johdolla ovat tehneet laulajalle hyvää. Tulkinnoista on ainakin tullut entistä kokonaisvaltaisempia ja teknisesti hallitumpia.
Yhä Schroderus tykittää liikaa rinta rottingilla ja unohtaa viimeistellä jonkun fraasin lopun rauhassa. Vaan siitä ei pääse mihinkään, että on tapahtunut nousu aivan uudelle askelmalle, jolta voi perustellusti tähyillä myös kansainvälisille areenoille.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>