Airi Railo, teksti ja kuvatJalavan vanhan navetan karjakeittiössä tulijaa tervehtii vanha separaattori, maitohinkit ja -päälärit. Kun avaa oven navetan puolelle, vastassa ovat ensimmäisenä kodikkaat räsymatot. Kangaspuut odottavat kutojaansa yhdellä seinustalla, vanha reki on täynnä punaisia ja harmaita huopatöppösiä, villasukkia ja vanttuita. Kaunis peilikaappi kätkee sisälleen saunahunajaa ja puisia koruja.
Kaupan nimeksi kauppias Ari Jalava lainasi isoisänsä isän, Jalavan kaupan perustajan Stephan Jakoleffin veljen nimen. Hilvana Jakoleff teki laajoja kauppamatkoja Vienasta Kajaaniin ja häntä sanottiin jopa hieman omalaatuiseksi suurkauppiaaksi.
Taiteilija Jussi Valtakari suunnitteli lahjapuodin logoon karjalaisen kukkilinnun. Kukki esiintyy usein käspaikoissa.
Sitä pidetään kaiken hyvän vertauskuvana, onnentuojana. Sen sanottiin kuljettavan vain hyviä viestejä.
"Mikäs kukkilintua paremmin sopisikaan uuden kaupan ja kaupanteon suojelijaksi", Jalava arvelee.
Puotiin piipahtaneen työnopet-taja Kristiina Laatikaisen katseen vangitsevat ensimmäisenä puiset lelut, erityisesti puinen keinuhevonen, suoraan lapsuuden muistoista. Laatikainen pitää Ari Jalavan uusinta ideaa tervetulleena.
"Jalavan pirtin kätköissä olleet vanhat esineet ovat päässeet hyvin esille, jopa Lehon porvarin vanha vaakakin. Täällä se on ihan oikeassa ympäristössä", Laatikainen arvelee.
Jalava sanoo idean lahjatavarapuodista muhineen jo pitkään. Miten saada lämpimillään pidetty navetta hyötykäyttöön.
Vanhoja esineitä on kertynyt vuosien varrella omasta takaa ja huutokauppakamareista. Navetassa on ollut 1960-luvun alkuun asti kahdeksan lehmää, vasikoita, sika ja kanoja.
"Kun viimeinen karjakko ilmoitti lähtevänsä Ruotsiin, laittoi Jalavan pappa jo seuraavana päivänä lehmät huutokauppaan", Ari Jalava kertoo.
Maitotalouteen liittyviä esineitä on tallella karjakeittiössä, osa lahjatavaroiden rekvisiittana.
Ari Jalavan mielestä myynnissä olevien tavaroiden pitää sopia vanhan Jalavan kaupan tyyliin. Ne ovatkin maanläheisiä; puuta ja kiveä, peltiä ja aitoa villaa, keramiikkaakin. Pahvimatkalaukkuja on muutamia.
Jalava kertoo, miten hänestä tuli Suomen ensimmäinen pahvimatkalaukkujen maahantuoja, kun ensimmäinen kontillinen laukkuja odotti Suomeen kuljetusta valmiiksi pakattuna Prahassa.
"Suomessakin valmistettiin pahvisia matkalaukkuja vielä sodan jälkeen. Nyt tekijöitä on vaikeaa löytää, mutta monien mutkallisten kyselyjen ja kirjeenvaihdon tuloksena Tsekin tasavallasta löytyi ainakin yksi sellainen."