Joissakin kangas roikkuu vapaammin ilman toppauksia tai on muotoutunut takiksi tai naamioksi.
Itsenäisinä tekstiiliteokset vetoavat barokkityylisellä koristuksellisuudellaan; pitsit, sulat, silkki, tumma sametti sekä kaarevat ja rönsyilevät muodot viestivät peittelemätöntä turhamaisuutta ja nautinnonhakuisuutta.
Kokonaisuutena Korpuan näyttely näyttää muutakin kuin kitsimäisyydellä leikittelevää koreutta.
Nirppanokkaisen neitokaisen profiili elävöityy peilaamaan naisen elämää huumorin varjolla.
Nirppanokasta on moneksi; punkkarista keijukaiseksi ja edelleen ihan oikeaksi leidiksi. Välillä se on hyvin arkipäiväisesti alentunut mittailemaan omia muotojaan.
Sen omapäisyyttä uhkuva liioiteltu ylväys tuntuu sopivan vähän huonosti valmiiksi topattuihin kehyksiin.
Tuo ristiriitaisuus muodostuukin koskettelemaan houkuttelevien materiaalien rinnalla oleellisimmaksi osaksi Korpuan taidetekstiileitä.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>