Tämä hiipi mieleen Oulun Onnelan avajaisiltana arviolta noin tuhannen hengen vip-jonoa katsellessa. Siis pienehkön aukion verran hyvin tärkeitä kutsuvieraita, joista muutamat näyttivät tyrmistyneiltä kun takki auki jonon ohi purjehtiminen vaihtui kolmen tunnin seisoskeluksi sateisessa yössä.
Äh, ehkä Sedu on vain kettu, joka tietää miten sivellä meitä pikkunousukkaita makeasti myötäkarvaan. Ja eihän meillä Oulussa ole edes kourallista kunnon pintajulkkiksia, missikisojen semifinalisteja ja "huippumalleja", joten sama tehdä vip-jäsenyydestä ilmoittautumisasia. Kirjaudu vipiksi, tunne kevyttä ylemmyyttä ja mielihyvää, ja tuo rahasi meille, kiitos.
Pääosa väestä, etenkin naisista, oli nuorta ja näyttävää, ja se on hyvä alku menestyvälle yökerholle. Jos paikalle saa houkuteltua muutaman sata kappaletta kaupungin menevimpiä lannefarkku-toppi-bootsi-pakkauksia, niin opiskelijajätkät, äijäntursakkeet, bodarit, mukarokkarit, liikemiehet ja Oulun yön maaniset vakionaamat kyllä löytävät paikalle jonkin luonnonvoiman ajamina kuin lohet kutujokeen.
Onnela tarjosi erinomaisen miljöön hahmottaa oma pönäkkä keski-ikäisyytensä, kun valtaosa naisista tuntui liian nuorilta, jotta heihin voisi suhtautua seksuaalisina olentoina. Vastaankävelevän naisväen kasvoilta saattoi lukea, että tunne oli voimakkaasti molemminpuolinen, päinvastaisesta syystä.
Onnela-otsikoin: Rock, Kasari, Suomi-pop, Disco. Kuin Giggling Marlin, Lentävä Lautanen ja ruotsinlaivadisko yhden oven takana.
Onnela on voittoisa konsepti, tavallisuuden sinfonia, pikkukaupunkilaisuuden kova ydin. Älkää tarjotko mitään liian paheellista tai urbaania, antakaa meille rokkiversiot Satumaasta ja Mörrimöykystä, antakaa Jean S. ja
Onnelan Rock henki hieman kliseisesti punamustaa hämärää, seinille oli ripustettu sähkökitaroita ja tietokonejukeboksi syyti tauotta 1980- ja 1990-luvun rokkia ja melodista metallia. Seinällä komeileva Slayer-juliste lupasi liikaa, Onnelan Rock on rock kuten
Kasarin suuret punaiset valopinnat, aidalla muusta tilasta erotettu tanssilattia ja peilikatto takasivat autenttisen tunnelman. Disco on vaaleine yleisilmeineen, sohvineen, peileineen ja tehokkaine valokalustoineen viileä areena kikkelitrancelle, r’n’b-sukuiselle hittiradiomusalle, handbag-houselle ja 1990-nostalgialle.
Niin, se tärkein, vessat. Niitä oli riittävästi ja siistejä olivat. Tosin naistenvessojen edessä kiemurteli välillä jono, mutta liekö koko maailmassa yökerhoa, jossa näin ei olisi.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>