Lämminsävyisessä alkupuheenvuorossaan
Laulu puhkesi kuitenkin upeasti kukkaan Nuoruuden ylistyksessä, jossa forteakin jo tarvittiin, ja yleisö palkitsi Ma elän -hitin spontaanein aplodein. Metsäkyyhkysissä paljastui selkeärajainen falsetti, joka toisaalta sopikin kujerrukseen.
Tauon jälkeen kuulluista esityksistä koskettivat eniten Soi vienosti murheeni soitto sekä Ilmari Kiannon teksti Balladi, josta artistien yhteistyö loi jäntevän, suorastaan loisteliaan draaman.
Myös muut meren kohtalonomaista yhteyttä ihmismieleen huokuvat laulut kuten Merellä ja Myrskylintu liikuttivat syvältä asti. Niissä Hynnisen samaan aikaan säkenöivä ja syvä baritoni pääsi oikeuksiinsa.
Sen sijaan Improvisaatio op.76 pitäytyi sakraalissa hartaudessa, jota konsertin viimeiset säestyksetkin toistivat kirkkomaa-aiheillaan. Enteitä pianistin monipuolisuudesta kuulimme jo alkupuolen Muistellessa-säestyksessä, joka lauloi hämmästyttävän suloisella agogiikallaan.
Muusikoiden keskinäinen balanssi oli kaiken aikaa huippuluokkaa. Kaikesta olennaisesta sai selvää, kaarrokset sujuivat hallitusti muttei liian viileästi. Akustiikka osoitti jälleen toimivuutensa: jopa parven reunapaikoilla sai nauttia musiikin ympäröimänä.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>