Aapisista avaruusseikkailuihin

Näyttely

Taikaportti. Lastenkirjoja 1818-2001 Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston näyttelytilassa 13.1.2002 saakka.

Oulussa on hieno vanhojen aapisten kokoelma. Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston näyttelytilan vitriineissä kirjaston aapisista on esillä kuusitoista kirjaa, vanhin Lasten paras tawara, Turussa präntätty Frenckellin Kirja-Präntissä 1818.

Tietenkin vitriinissä on myös Revonlahden suuren pojan, Jyväskylän seminaarin ensimmäisen suomenkielen opettajan Jaako Länkelän kirjoittama Ensimäinen Luku-kirja ja Aapinen. Kodin ja Kansakoulun tarpeeksi. Suomalaisen kansakoulun synnystä 1866 lähtien tuo kirja oli kouluissa lähes ainoa aapinen aina vuosisadan vaihteeseen saakka. Oulun kirjaston aapinen on vuodelta 1896, jolloin siitä oli otettu jo kahdeksas painos.

Otsikon Ilo oppia alla teksti paneelissa kertoo muun muassa, miten lastenkirjallisuus alkaa aapisista ja että varhaisista kuva-aapisista on kuuluisin tshekkiläisen Comeniuksen Orbis Densualium Pictus (1658).

Oulun kaupunginkirjaston lasten ja nuorten osaston johtaja Mari Heino on ylpeä myös kirjaston Jörö-Jukka-kirjoista. Näyttelyssä on useampiakin versioita näitä saksalaisen tohtori Heinrich Hoffmannin kuuluja kirjoja karmaisevine kauhuopetuksineen. Uusin kuvitettu ja sävelletty sekä Sami Garamin kirjoittama stadinkielinen Jörde -Juge on aivan tuore, tältä vuodelta 2001.

Teksti otsikolla Pojat on jauhettuina jyviks määrittelee Jöröjukat varoituskirjallisuudeksi, jossa tottelemattomia lapsia ojennetaan kuolemalla.

Näyttelyn kirjat eivät kuitenkaan ole vain bibliofiilisiä aarteita. Moni kirja yltää näihin päiviin. Jöröjukkakin osoittaa, miten lasten ja nuortenkirjallisuudessa vankat vakioteemat toistuvat yhä uudelleen uusversioina. Punahilkastakin, perusopetukseltaan varoitustarina sekin, on näyttelyssä 1980- ja 1990-luvuilla piirrettyinä ja kerrottuja muunnoksia.

Mutta fakta-aineksia Marko Leinon kirjaan Tommi Tähtinen ja avaruustauti (2000) ei kauan ole ollut olemassa. Kuitenkin näyttelynkin kirjat osoittavat, että mielikuvituksen voimalla Jules Verne ja kumppanit ovat tieteiskirjoissaan päässeet hämmästyttävän lähelle myöhempää kehitystä.

Yhtään lasten- ja nuorten kirjanäyttelyä tuskin on ilman Peppi Pitkätossua, Muumeja, Tom Sawyeria ja Anna-sarjaa. Siellä ne nyt ovat vitriineissään monen innokkaan lukijasukupolven haikeiden tunteiden kohteena. Voisi lukea vaikka uudestaan. Robison Crusoessakin on aivan samanlainen kansikuva kuin silloin ennen.

Taikaportti -näyttelyn tekstit ovat sananmukaisesti lasten ja nuorten kirjallisuuden lyhyt historia aapisista muun muassa satuihin, tyttö- ja poikakirjoihin ja avaruusseikkailuihin kirjoittajanaan Oulun yliopiston kirjallisuuden professori Liisi Huhtala. Kirjat ovat Oulun kaupunginkirjaston omista kokoelmista. Samalla moni kirjaston aarre on pitkästä aikaa esillä niinkuin esimerkiksi tuo vuoden 1818 aapinen.

Huhtalan tekstit olivat esillä jo Helsingin yliopiston kirjaston näyttelyssä viime maalis-heinäkuussa. Silloin ne liittyivät lastenkirjojen intohimoisen kerääjän, professori Markus Brummer-Korvenkontion kotikokoelmasta sekä hänen yliopistolle lahjoittamasta kokoelmasta koottuun Taikaportti-näyttelyyn. Näin Helsingin yliopiston kirjasto Suomen nuortenkirjaneuvoston kanssa juhlisti valtakunnallista Lasten Kirjaseikkailuvuotta 2001.

Nyt kun Kirjaseikkailuvuosi on päättymässä, Oulun kaupunginkirjasto juhlistaa Taikaportti-näyttelyllä tätä Oulussakin riemukkaasti ja menetyksellisesti toteutettua lasten- ja nuortenkirjojen lukukampanjaa.

RIITTA MÄKELÄ

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva