Toppilan testiryhmältä oma palikkakaavoitus

Liisa Laine

OULU Luonnokset Oulun Toppilansaaren kaavasta valmistuvat kovaa kyytiä. Ainakin tässä vaiheessa arkkitehtien työpöydillä pyöritellään vielä kahta vaihtoehtoa. Tämän hetken pulmakysymyksiä on muun muassa kaivatun rantabulevardin sisällyttäminen piirustuksiin.

Luonnosten pitäisi olla esiteltävässä kunnossa tammikuussa, joten esimerkiksi kaavoituksen rinnalla työskentelevä asukastestiryhmä ei niihin vielä päässyt tutustumaan. Sen sijaan se istutettiin saksien, liiman ja pahvipökylöiden ääreen.

”Tämä on sellainen jokapojan kaupunkisuunnittelupaketti”, veisteli kaavoitusarkkitehti Kay Bierganns jaellessaan ohjeita päivän teemaan.

Tarkoitus oli havainnollistaa testiryhmän kaavoitukselle esittämiä tavoitteita ja käytännön realiteetteja; että syntyisi yhteinen kieli, kun itse luonnoksia vihdoin ryhdytään käsittelemään.

Kuusi arkkia tavoitteita

Tavoitteita on tähän mennessä kertynyt jo kuuden tiheästi kirjoitetun A4-arkin verran. Siellä ovat liikenneturvallisuus, esteettömät ympäristöt, yhteiset tilat, mahdollisuus mielekkääseen tekemiseen, normaalia suuremmat varastot, valoisat asunnot, hyvä äänieristys, laadukkaat pintamateriaalit, katetut terassit, harmooniset kokonaisuudet, hyvät liikuntamahdollisuudet.

Käytännön realiteetteja puolestaan edustivat pahvilevyn noin 8 000 neliön kortteli, jolle piti saada sopimaan 5 000 neliötä asuntoja, mikä vastaa noin 64 asuntoa ja 120 ihmisen kotia. Tämän lisäksi tontille tuli sijoittaa vähintään 60 autopaikkaa ja 600 neliötä oleskelu- ja leikkipaikkoja.

”Helppo juttu, kun korttelissa näyttää olevan vain yksi puu”, kommentoi muuan testiryhmäläinen. ”Ja senkinhän voi aina kaataa...” kuului välittömästi jostain peremmältä.

Tosiasiassa testiryhmä on kyllä nimenomaan toivonut alueelle jätettäväksi vanhoja, suuria puita, jotteivat kaikki istutukset olisi metrin mittaisia ihmisten muuttaessa asumaan.

Tunnin kiihkeä aherrus tuotti Biergannsin mielestä yllättävän ansiokkaita tuloksia. Vähältä piti, ettei kaavoitustoimistoon jo ruvettu värväämään uusia työntekijöitä.

Pieniä puutteita kuten alikulun edessä harmillisesti töröttäviä autokatoksia (”syntyi rakennusvaiheessa”), epämääräisiä katunäkymiä tai hankalia kulkuyhteyksiä mukaan toki lipsahti, mutta esimerkiksi ilmansuunnat, olemassaolevat puistot ja rakennusten suhteet oli osattu ottaa hyvin huomioon.

Kun valmiit korttelit pistettiin vierekkäin, olisi tuloksena asiantuntijan mukaan tosin ollut hieman liiankin vaihteleva ja monipuolinen kaupunkikuva.

Kerrostaloja ei pelätty

Vaikka kaikki kolme työtä olivat kovin erilaisia, ei niissä yhdessäkään pelätty käyttää kerroksia. Reippain ratkaisu taisi olla kaikkien asuntojen sijoittaminen yhteen viisikerroksiseen pötköön, joka korttelin muotoa mukaillen taittui hieman kulmastaan ja jonka yksitoikkoisen julkisivun katkaisi tehokkaasti kolmen kerroksen korkuinen alikulku.

”Mielenkiintoista”, kommentoi Bierganns kohteliaasti ja tunnusti, että välillä hän oli melkein henkeä pidätellen seurannut, onko ryhmä tosiaankin tehnyt alitajuisesti erään suorastaan nerokkaan oivalluksen: vetänyt ensimmäisen kerroksen asuntoja hieman ”eteen” sijoittamalla maanpinnan tasoon ylimääräisiä neliöitä.

Sillä olisi parantunut paitsi talon ulkonäkö myös nostettu ensimmäisen kerroksen asuntojen arvoa.

”Ne piti poistaa, kun ei ollut sopivan kokoisia palikoita”, selittivät ryhmän jäsenet Päivi Alasuutari ja Jani Pirkola.

Toisessa versiossa korttelin kerrosluvut vaihtelivat yhdeksästä neljään ja kolmannessa kuudesta kahteen. Tässä versiossa myös raharikkaille oli varattu näyttäviä paritaloja. Pikanttina yksityiskohtana oli tontin reunalla kahdeksankerroksinen majakka - poikien kiipeilytalo.

Parkkipaikkojen suhteen vallitsi myös periaatteellinen yksimielisyys: niiden tuli olla lähellä mutta kuitenkin pois tieltä. Pihat tuli rauhoittaa ihmisille.

Ja puuta ei yksikään ryhmä ollut raskinut pistää poikki. Se oli kaikissa versioissa suorastaan kunniapaikalla.

Toppilansaaren kaavoituksen apuna kokeiltava asukastestiryhmä on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Aiemmin sen työtä on seurattu Kalevassa 29.5., 12.7., 8.9, 22.9 ja 2.11. 2001. Seuraavan kerran ryhmä kokoontuu helmikuun alussa tutkimaan kaavaluonnoksia.

Kuva jossa neljä henkeä.Päivin tunnistanette.

Risto Rasila

Tonttia säästäen. Kaavoitusarkkitehti Kay Bierganns tutkii kameran kulmaetsimen avulla Jani Pirkolan ja Päivi Alasuutarin rakentaman korttelin näkymiä. Mukana myös Juha Pelkonen Oulun yliopiston rakentamisteknologian tutkimusryhmästä.

Seuraava käy kuviin joissa kaksi naista ja mies. Sama ryhmä kahdessa kuvassa.

Risto Rasila

Valitus vireille. Matti Tornberg ja Liisa Turulan sekä Toppilansaaren suunnittelua ohjaavan työryhmän puheenjohtajan Kaija Puhakka pitivät ratkaisuaan viihtyisänä, kunnes havaitsivat, että naapuritontille kohosi 9-6-kerroksinen tornitaloyhdistelmä. ”Ainakin se varjostaa ikävästi.”

Kuva, jossa kaksi miestä ja nainen, mutta nainen ei ole päivi.

Risto Rasila

Vielä vähän tännemmäksi. Jyrki Nissisen, Mirja Mykkäsen ja rakentamisteknologian tutkimusryhmään kuuluvan Rauno Heikkilän ratkaisu perustui korkeaan tornitaloon. Kortteliin tuli tosin myös matalampia kolmen perheen kerrostaloja.

Pelkät kädet ja palikat:

Risto Rasila

Palikkamalli. Asukastestiryhmän palikkakaavoituksen tarkoituksena oli havainnollistaa tavoitteiden ja todellisuuden suhdetta.

Artikkelin lähde Kaleva