Laivakissat historian melskeissä mukana

Finlandia Junior- ehdokas

Seppo Laurell: Tervatassuisten laivakissojen tarina. 232 s. WSOY 2001.

”Tämän uskomattomalta kuulostavan kertomuksen alkuvaiheet tapahtuivat muutama vuosi sitten vähäisellä Kummelholman luodolla. Se sijaitsee Pohjanlahdella Merenkurkun saaristossa.”

Näin aloittaa merikapteeni Seppo Laurell uusimman kirjansa Tervatassuisten laivakissojen tarina.

Eräänlaisen kehyskertomuksen avulla hän  kätevästi pääsee perustarinan kerrontaan. Kummelholmin luodolla elelee kesäisin eläkkeellä oleva luotsi Artturi Kumlander vaimonsa ja tyttärensä perheen kanssa. Sitten eräänä päivänä saarelaiset joutuvat kummastelemaan vanhaa kaappikelloa ja aikanaan ratkaisevat sen arvoituksen: kello kertoo kissojen tarinoita.

Laurellin kirja koostuu alkutarinan lisäksi 24 kissan vaiheikkaisista seikkailuista historiallisten tapahtumien keskellä. Tekstin lomassa on myös Laurellin onnistuneita, selkeitä piirroksia karttoineen ja laivankuvineen. Myös tarpeellinen selitysosasto on kirjan lopussa.

Nooan arkkiin pääsee mukaan kissa Efraim tyttöystävänsä Mian kanssa.  Egyptin menneisyydessä purjehtii myötätuulessa viisivuotias sekarotuinen kolli - karannut temppelikissa Ekmet Uju. Vuoden 695 tienoilla Rhodoksen vesillä seilailee noitakissa Ebed Melek hurskaan muslimin laivassa, kaapparikissa Emmy Morgan puolestaan lähes sata vuotta myöhemmin on Golden Swan -aluksella peräti Sir Francis Draken laivaston mukana ja Perämerellä kuljettaa muun muassa tervaa Oulusta  räkärikissa Elmer Randelin 1859. Vuonna 1908 Walvoja-tarkastuslaiva lähtee Kemin ulkosatamasta mukanaan kissa Emma Fagerlund. Jne.

Pienet tarinat ovat leppoisia ja huumoripitoisia.

Kissat eivät aina ole edes mitään sankareita, mutta nokkelia ja oman arvonsa tuntevia merenkulkijoita, joiden lausumissa elää aina mukava kansanomaisuus: ”Iso vatsa on  näet aina luotettavan merikapteenin paras tuntomerkki silloin, kun hän kulkee tavallisten kuolevaisten vaatteissa ilman kultaisia nappejaan ja kaluunoitaan.”

Toisaalta Laurellin teksti ei ole pelkästään hauskuttelua ja seikkailua. Jokaisessa tarinassa on selvää merenkulkuunkin liittyvää tietoutta, etenkin laivojen muuttumisesta ja samalla myös purjehdustekniikasta.

Majakka-kirjoistaan tunnetuksi tullut ja palkittukin Seppo Laurell osoittaa kissatarinoillaan hallitsevansa hienosti myös fiktiivisen kirjoittamisen ja onnistuu hyvin liittämään menneisyyden todellisuuteen ”tervatassuisina” kertomuksina. - Vähintäänkin tämän jälkeen kunnioittaa kaikkia laivakissoja heidän toimissaan pitää rotat ja hiiret maissa, jotta pursi ja miehistö palaavat kotisatamaan.

Artikkelin lähde Kaleva