Tyyntykää, ihmiset!

Konsertti

John Rutterin Requiem ja Te Deum Oulun tuomiokirkossa 25.11. Sofia Magdalena -lauluyhtye ja soitinyhtye johtajana Markku Liukkonen.

Nykysäveltäjä John Rutterin musiikkia kuunnellessa tuli tunne, että tämä britti rakastaa Händeliä.

Barokkikollegansa tavoin hänen musiikkinsa oli melodista, selkeää ja luontevasti laulettavaa, olematta silti hetkeäkään banaalia.

Molemmista Rutterin teoksista huokui sama lämminhenkinen sanoma kuin Händelin Messias-oratoriosta: ”Comfort ye! Tyyntykää, ihmiset! Kaikki kääntyy hyväksi.”

Outo säveltäjänimi lienee saanut yleisön epäröivälle kannalle, sillä tuomiokirkko jäi puolityhjäksi. Sääli, sillä Sofia Magdalena -yhtyeen esitys olisi ollut omiaan kaikille alkavan jouluhysterian tai kaamosapatian ahdistamille.

Kymmenvuotisjuhlaansa viettävässä Sofia Magdalena -lauluyhtyeessä on kaksitoista laulajaa, ja se koostuu pääasiassa paikallisista musiikin ammattilaisista ja ammattiopiskelijoista. Soitinyhtyeen kokoonpano vaihtelee esitettävien teosten mukaan.

Kuoron sointi oli tasapainoinen ja yhtenäinen, luonnollisen pehmeä ja kirkas. Teknisesti taitavat laulajat toteuttivat vaivatta johtajansa Markku Liukkosen mielenliikkeet. Liukkosen musiikillinen näkemys tavoitti musiikin dramaattiset huiput ja suvantokohdat tyylillä, ilman liioittelun häivääkään. Jos kuoron sointiin olisi kaivannut jotain lisää, niin juurevuutta bassoihin ja alttoihin. Soittajien esitys oli kamarimusiikillisen intiimi ja vakuuttava.

Rutterin Requiem ei noudattanut perinteisen katolisen sielunmessun kaavaa. Osia oli yhdistetty, ja mukana oli rauhaa huokuvia tekstejä psalmeista, Jobin kirjasta ja Johanneksen ilmestyksestä. Lohdullista tunnelmaa täydensi se, että tulikivenkatkuinen tuomiopäivä-osa, Dies Irae, oli jätetty pois. Teos oli tuutulaulu rauhattomille sieluille.

Rutterin sävelkieltä on vaikea määritellä tyylillisesti. Harmonia oli romanttista, melodiankäsittely toi paikoin mieleen vanhan kirkkomusiikin, ja soitinnuksen ilmavuus ja ekonomisuus toteuttivat modernismin ihannetta. Tekstin ja musiikin suhteessa oli samaa herkkävaistoisuutta kuin Brittenillä ja Vaughan Williamsilla. Tyypillistä Rutterin musiikille oli leppoisa, usein kolmijakoinen syke.

Requiemin soitinvalikoimaan kuuluivat huilu, harppu, oboe, lyömäsoittimet, urut ja sello. Taitavasti kirjoitettu soittimien ja kuoron vuorotyö takasi sen, ettei laulu jäänyt missään vaiheessa pimentoon.

Urut olivat kautta teoksen tasaisesti hengittävä taustavoima. Päivyt Kurjen sello toimi synkkien inhimillisten tuntojen tulkkina osassa De profundis. Sanctus aukaisi taivaallisen joulukadun kellopeleineen ja enkelikuoroineen. Agnus Dei oli selkäpiitä värisyttävä surumarssi, joka nousi yksinkertaisesta puhelaulusta dramaattiseksi kaareksi. Oboe oli äänessä vain kerran, paimenpillinä tutussa paimenpsalmissa.

Sopraanosoolon teoksen kahteen osaan lauloi kellonpuhtaalla äänellään Aila Knihtilä. Knihtilää kuulisi vanhan musiikin tulkkina todella mielellään.

Rutterin Te Deum oli tekstinsä mukaisesti reippaampi kuin Requiem. Sotilaallisuutta tehostivat kolme pasuunaa, kolme trumpettia ja tuuba.

Uljaasti kuin Royal Air Force tämä taivaallinen sotajoukko eteni vaskien raikuessa ja rumpujen päristessä ja julisti ylistystä sille brittimusiikin perinteelle, johon Händel antoi aikoinaan näyttävän panoksensa.

RIIKKA KALSI

Artikkelin lähde Kaleva