Artikkelin lähde Kaleva
Solardisk on ryhdikkään jyystön oululainen koti
Marko Sirviö
OULU Bad Vugum oli turhan pitkään ainoa rockia julkaiseva oululainen levy-yhtiö, jonka tekemisessä oli jatkuvuutta ja julkaisupolitiikassa linjakkuutta. 1990-luvun viimeiset vuodet muuttivat tilannetta astetta parempaan suuntaan. Syntyi metalliin ja heavyyn keskittynyt Mastervox sekä laaja-alaisesti ankaraa rockia julkaiseva Solardisk.
Taannoin myös Impaled Nazarenen basistina tunnetun Jani Lehtosaaren luotsaaman Solardiskin neljäs toimintavuosi käynnistyi Solardisk.com-kokoelmalevyn julkaisulla. Kokoelmalle on koottu vaihtoehtoisen pikkuyhtiön parhaat palat.
”Hittiartistit”, kuten Lehtosaari sanoo piirtäen ilmaan isot lainausmerkit.
”Marginaalin marginaaliahan tämä musa on”, myöntää Lehtosaari vakavoituen.
”Vaikka Solardisk poikkeaa paljonkin Bad Vugumin tyylistä, miellän sen silti jollain tapaa samanhenkiseksi. Kummankaan merkin julkaisut eivät rajoitu johonkin tiettyyn musiikkityyliin. Tosin Solardiskin bändeillä ja levyillä on synkkä ilme, vaikka ei sitä valmiiksi tehdä sillain”, sanoo Lehtosaari.
”Pitkälti julkaisen matskua, josta itsekin tykkään. Punaisena lankana on suoraselkäisyys ja tinkimättömyys, tiedä sitten kuinka hyvin linja tulee esiin. Ehkä se ajan kanssa hahmottuu”, Lehtosaari arvelee ja lisää suuremmin hymyilemättä:
”Demoja ei sitten tarvitse lähetellä. Eikä ainakaan powermetalli-demoja.”
Kapeakatseisuus on kuolemaksi
Solardiskin artistit sahaavat monipuolisesti ainakin hardcorea, goottisuhinaa, punkkia ja metalliräminää. Kotimaisia kiinnityksiä ovat muun muassa Terveet Kädet ja Valse Triste. Solardisk on myös ruotsalaisen The Coffinshakersin vampyyricountryn ja yhdysvaltalainen Climb To Zalemin syntikkasynkistelyn koti.
”Tässä esimerkki siitä, miten voi käydä liian erikoistuneelle levy-yhtiölle”, sanoo Lehtosaari laukkunsa White Jazz -logoa taputtaen.
”Hieno yhtiö, jonka aika alkaa kuitenkin olla ohi. He ovat menettäneet kaikki suosituimmat nimensä ylikansallisille yhtiöille. Mitä he seuraavaksi tekevät?” hän ihmettelee.
Aika Solardiskin ohjaimissa on opettanut Lehtosaarelle uudenlaista realismia.
”Sinisilmäisyyttäni ajattelin, että tällä elättäisi itsensä melko nopeasti, mutta yhä vaan mennään plus miinus nollassa. No, ehkä palkkaakin irtoaa vielä joku päivä”, toivoo Lehtosaari.
Solardiskin ongelma on sama kuin useilla muilla marginaalista rockia julkaisevilla pienyhtiöillä: toimivan jakelun puute. Lehtosaaren mukaan hänen yhtiönsä julkaisuja ei käytännöllisesti katsoen saa oikein mistään.
”Nyrkkisääntönä voi pitää, että tarvitaan kymmenen albumin katalogi ennen kuin ulkomaiset jakelijat ja tukut kiinnostuvat.”
Niinpä perinteisen jakeluportaan rinnalle noussut internet on Lehtosaaren mukaan pienin resurssein toimivalle julkaisijalle suorastaan elinehto. Solardiskin www-sivujen kautta kauppa käy sekä Suomeen että muualle.
”Tilauksien enemmistö tulee kotimaasta, mutta ulkomaiset kertatilaukset ovat suurempia. Lisäksi internetin kautta on helppoa ja halpaa jakaa tietoa. Eipä Solardiskin juttuja muualla markkinoida kuin verkossa ja pienlehdissä. Ei ole varaa.”
Vinyylilevyjä friikeille
Kuten monet rock and roll -julkaisijat, myös Solardisk suosii vinyyliformaattia. Lehtosaari on lisensioinut vinyylinä julkaistavaksi esimerkiksi Spinefarmille levyttävän oululaisen Black Leaguen, jonka tuore albumi Utopia A.D. julkaistaan helmikuussa tupla-lp:nä.
Lehtosaaren mukaan vinyylilevyt ovat friikkikamaa, jota julkaistaan muilla kuin taloudellisilla perusteilla. Kansitaiteeseen panostetaan ja usein myös vinyylikiekon näyttävyyteen on satsattu.
”Yhden vinyylialbumin hinnalla saisi tehtyä kaksi täyspitkää cd:tä, joista se kate tulee jos on tullakseen. Mutta on kulttibändejä, kuten ruotsalainen The Coffinshakers, jotka myyvät vinyylinä paremmin kuin cd-muodossa. The Coffinshakersin 700 kappaleen vinyylipainoksen pistän kartanolle kuukaudessa, kun yhtyeen 500 cd-levyä seisoo varastossa pitkään.”
Minialbumit ja ep:t ovat olleet myynnillisesti Solardiskin menestyneimpiä tuotteita. Albumeista toistaiseksi menestynein on yhdysvaltalaisen Brutal Truthin primitiivinen grindgore-pläjäys For Drug Crazed Grindfreaks Only.
Ensilumi virvoitti Plan E:n
Lehtosaari on paitsi levy-yhtiömies, myös muusikko. Pitkäaikainen kiinnitys Impaled Nazarenen basistina päättyi noin vuosi sitten ja nyt Lehtosaari keskittyy omaan Plan E -projektiinsa.
Tosin kaksi levyä julkaissut Plan E on nykykunnossaan aavistuksen verran rampa. Rumpali ja kosketinsoittaja jättivät bändin, joten Lehtosaari kehittelee bassovetoisia goottivisioitaan yksin. Edellisestä Plan E -albumista on vierähtänyt pari vuotta.
”Onhan tässä ehtinyt ralleja värkätä. Jo aikaa sitten päätin, että kunhan ensilumi sataa niin poimin kaveripiiristä muusikot ja seuraavan levyn äänitykset alkavat. Tunnelma pysyy raskaana, mutta soundit kevenevät. Suunnitelmissa on vähän Air-yhtyeen tyylistä juttua”, yllättää Lehtosaari, eivätkä yllätykset siihen jää.
”Kotioloissa kuuntelen vähän kaikkea Morbid Angelin ja Suzanne Vegan väliltä. Ja penskasta asti olen ollut armoton Elvis-friikki, kämpillä on metri Elvis-vinyyliä ja tolkuton määrä oheiskrääsää.”
Pekka Ala-aho
Rokkijätkä. Jani Lehtosaaren luotsaama Solardisk-levy-yhtiö keskittyy ankaraan rockiin.
Artikkelin lähde Kaleva