Kastellin poika palaa juurilleen

50-vuotias

Keijo Minerva Oulussa.

Artisti Keijo Minervan elämänpyörä on pyörähtämässä alkupisteeseensä: musiikki on vienyt miestä Etelä-Euroopasta Etelä-Suomeen ja nyt hän on tehnyt päätöksen muuttaa parinkymmenen Hyvinkäällä vietetyn vuoden jälkeen kotikaupunkiinsa Ouluun.

Keijo Minervaa hymyilyttää toimittajan arvuuttelu, josko uusi koti sijoittuisi lapsuuden maisemiin Kastelliin. ”Eira-sisareni asettui äskettäin aivan vanhan kotitalomme naapuriin.” Kastellin tutut maisemat ovat toki muuttuneet. Esimerkiksi Keijo Minervan äidin entinen työpaikka Myllyahon kauppa, myöhempi Isterin baari Torpantien ja Isterintien kulmauksessa, on saanut väistyä uusien komeiden kivirakennusten tieltä.

Kastellin pojat olivat liikkuvaista sorttia, Keijo Minerva kertoo. Niiltä ajoilta syttyi edelleenkin sykkivä kipinä urheiluun. Pikkukankaalla, nykyisen uimahallin ja ylioppilaskylä Välkkylän maastossa, oli kovassa käytössä ollut hyppyrimäki. Oulun hiihtoseuran riveissä Keijo Minerva kulki kilpailumatkoilla pohjoisen Suomen tärkeimmissä mäissä.

”Samassa sakissa olivat Suli sekä Hypenin Aki ja Risto. Myöhempi maailmanmestari Tapio Räisänen tuli Taivalkoskelta Ouluun oppikouluun hyvän mäkihyppykoulun houkuttelemana”, Keijo Minerva muistelee.

Talvisissa torstaikisoissa pärjänneet myös palkittiin. ”Kerran sain norjalaiset oikeat nahkaiset mäkimonot. Olin niistä niin ylpeä, että menin reppana kouluunkin ne jalassa.”

Hyppääminen jäi eikä Keijo Minerva ole suostunut veteraanimäkeen vaikka on houkuteltu. Hiihtäminen sen sijaan on joka talvinen ilo. ”Yksikään kausi ei jää alle 2 000 kilometrin”, hän kehaisee.

Liikunta rytmittää muusikon päivää. Tennis on oleellinen osa harrastuksia ja juoksemiselle löytyy aina aikaa. Keijo Minerva sanoo juoksemisen olevan tervehdyttävä ja puhdistava tapahtuma. ”Lenkillä huonot fiilikset muuttuvat vähemmän huonoiksi. Ylikierrokset tasaantuvat.”

Keijo Minervan artistin uralta ovat yleisön mieliin jääneet hänen TV2:lle kuuden vuoden ajan tekemänsä musiikkishowt 10-henkisine orkestereineen ja tanssiryhmineen sekä erityisesti yli 10 vuotta vienyt Pohjoinen auta lastasi -kampanja, jossa Keijo Minerva musiikkeineen kokosi taloudellista tukea syöpälapsille.

Kampanja ei jäänyt huomaamatta myöskään maan koomikkopiireissä. Kummeleissa esiintyi aikanaan Veijo Sinervä -niminen artisti, jonka 249 vuosittaisesta keikasta 240 oli hyväntekeväisyydelle. Keijo Minerva ei ottanut moisesta nokkiinsa. ”Sehän mairitteli. Sketsin takana oli vakava asia ja sketsi oli tyylikäs juttu.”

Lama palautti lähtöruutuun, Keijo Minerva summaa showmeiningin hiipumista. ”Pienemmistä paikoista oli hankala kysellä keikkoja. Minua pidettiin tv-taustani takia `liian hienona' moniin paikkoihin. Kunnianhimo kopsahti näin omaan nilkkaan.” Periksi ei kuitenkaan annettu. Keijo Minerva sanoo halunneensa pitää kiinni omasta linjastaan. ”Musiikin vieminen konserttisaleihin pitää kulut korkeina, mutta haluan tehdä asiat hyvin.”

Syntymäpäiväjuhlansa alla Keijo Minerva on vienyt läpi yhdeksän konsertin sarjan. Kiertue Laulaa sydän on saanut nimensä marraskuun alussa ilmestyneen äänitteen mukaan. Luottomiehikseen mainitseman seitsenmiehisen orkesterin kanssa Keijo Minerva huipensi kiertueen juhlapäivänsä aattona Ouluun.

Tie vie vielä pari vuotta etelän kautta. Ouluun artisti asettuu parin vuoden päästä. Pohjoiseen miehen ankkuroi lopullisesti nostalgian lisäksi sydän. ”Löysin kypsällä iällä upean elämänkumppanin, joka on antanut uutta uskoa”, Keijo Minerva kiittelee. Vaikka kumppani onkin entinen huippujuoksija, yhtehen ei yhytty lenkkipolulla. ”Tapasimme puolitoista vuotta sitten keikalla Suukosken keitaalla Tervolassa.”

Syntymäpäivää ei vietetä keikalla tai juoksemassa. ”Aivan varmasti käyn lenkillä tänäänkin. Mukaan saa tulla”, hän heittää. Kastellin poika juhlii 50 vuottaan missäs muualla kuin Oulunsuun Pirtillä.

PIA KAITASUO

Jukka-Pekka Moilanen

Pitkällä tiellä. Keijo Minervalle ojennettiin merkkipäivän alla artistien Soolo ryn kultainen ansiomerkki. Uralle mahtuu levytyksiäkin peräti neljälle eri vuosikymmenelle.

Artikkelin lähde Kaleva