Nelostie omalla tontilla

Parikymmentä rakennusta jää Oulun ja Limingan välisen työmaan jalkoihin

Liisa Laine

OULU Liminkalaisen Maria Martikan talo jää pahasti mottiin parhaillaan rakennettavan uuden moottoritien, sen eritasoliittymän ja yksityistieksi muutettavan nykyisen Tyrnäväntien väliin.

Maat on myllätty ja puut kaadettu. Uusi tie halkoo pottumaat ja marjatarhat, osa tontista jää kokonaan saavuttamattomiin, samoin pellon takana näkyvä pojan mökki. Sinne ei enää pääse kuin jalkapatikalla.

”Tähänhän tämä jää kuin nalli kalliolle”, huokaisee Martikka ja tuijottaa ikkunasta paljastuvia ankeita näkymiä.

Periaatteessa Martikka kyllä ymmärtää, että teitä on rakennettava ja niiden on oltava hyvässä kunnossa. ”Siitähän ne menevät, mistä menevät, ei sille mitään voi”, hän toteaa. Samanlainen henki oli ollut Limingassa järjestetyssä tiesuunnitelmien esittelytilaisuudessakin. Sen takia ei tullut valitustakaan rustattua.

Monien kauan kaipaamat nelostien parannustyöt ovat käynnissä Oulun ja Limingan välillä. Parannustöihin liittyy myös uusien moottoritien pätkien ja erilaisten liittymien rakentamista. Tietöitä paiskitaan yhteensä 18 kilometrin matkalla. Tien alle ja sen vaikutuspiiriin jää väistämättä myös asutusta.

Kun tilat on jaettu länsi-itäsuunnassa mereen päättyviin kaistaleisiin ja tie kulkee pohjoisesta etelään, puhkoo se lukemattomia tiloja. ”Rakennuksia tien vaikutuspiiriin jää kuitenkin vain parikymmentä ja niistä viisi on asuintaloja”, huomauttaa tarkastaja Markku Suoranta Tiehallinnosta.

Kolme taloa, yksi Kempeleessä ja kaksi Limingassa, on jäänyt niin pahasti työmaan jalkoihin, että niistä on jouduttu tai joudutaan muuttamaan. Yksi talo on jo purettukin.

Tien vaikutuspiiri määritellään desipelien mukaan. Jos mittari osoittaa yli 55 desipeliä, tiestä katsotaan aiheutuvan haittaa asutukselle. Haitan aste taas mietitään ja neuvotellaan erikseen. Tien läheisyydellä metreissä ei niinkään ole merkitystä.

Kiistattomimpia ovat maapohjakorvaukset eli tapaukset, joissa talot, maat ja mannut jäävät tien alle. Esimerkiksi Kempeleen osalta nämä korvaukset on jo suurelta osin maksettu. Limingan puolella lunastukset ovat vireillä.

Muut vahingon ja haitan korvaukset maksetaan vasta tien rakentamisen jälkeen, kun niistä pystytään tekemään kunnon arviot. ”Näistä sovitaan suoraan tienpitäjän ja maanomistajan välillä ja yleensä ne ovat aika pitkiä prosesseja. Usein ne ratkeavat vasta oikeudessa.”

Tämän työmaan on määrä olla valmis syyskuussa 2003, joten vahingonkorvauksistakin ryhdytään neuvottelemaan varsinaisesti vasta sitten.

Niinpä ei ole ihme, ettei esimerkiksi Maria Martikka ole vielä saanut markan markkaa. ”Korvauksista ei ole ollut vielä mitään puhetta.”

Kempeleen puolella Rajakorventien päässä asuvalla Männikön perheellä on sen sijaan jo jonkinlainen neuvonpito asiasta ollut.

Korvauksien suuruus vaan ei oikein tyydytä. Veikko Männikkö ihmettelee, miten summat ovat kymmenen vuoden aikana voineet laskea 30-40 prosenttia, vaikka liikennemäärät ovat vain kasvaneet ja haitat sitä myöten myös.

Männiköiden tapauksessa tie ei tule juurikaan entistä lähemmäksi, mutta se muuttuu moottoritieksi. Tiejärjestelyt nielevät maita pari hehtaaria ja pilkkovat ne hankalasti.

Suurin ero entiseen onkin kulkemisen hankaloituminen omille tiluksille: ne jäävät moottoritien toiselle puolelle. Yli päästäkseen on kierrettävä kolmen kilometrin lenkki.

Liikenteen meluun Männiköt ovat joten kuten jo tottuneet, sillä Veikko Männikkö on asunut tilalla koko ikänsä ja vaimo Päivikin jo kymmenen vuotta. Kolme vuotta sitten rakennettiin uusi päärakennus.

Vanhan, edelleen asuinkäytössä olevan päärakennuksen nurkalta tielle ei ole kuin parikymmentä metriä. ”Huutamallahan täällä täytyy asiat toimittaa”, kuvailee Veikko Männikkö. Desipelimittauksissa lukemiksi saatiin ”vain” 60-70, mutta mittaukset tehtiin aamulla, ei pahimpaan ruuhka-aikaan. Hieman helpotusta tuo talon kohdalle rakennettava meluvalli.

Kuva sisältä kahvipöydästä:

Jukka Leinonen

Mestarille asiaa. Liminkalainen Maria Martikka on koittanut monta päivää tavoitella työmaan vastaavaa mestaria. Turhaan. Tontilta jouduttiin kaatamaan tietöiden takia metsää ja puut luvattiin toimittaa karsittuna talon pihaan. Osan Martikka on tyttärensä Merja Rekisen kanssa vetänyt omin voimin talteen, loput näyttävät jäävät lumen alle.

Kuva punaisen talon edustalta, mies ja potkukelkka:

Jukka Leinonen

Ennenkin melua. Kempeleessä asuvat Männiköt ovat liikenteen meluun jo ehtineet tottua asuttuaan paikalla vuosikausia, Veikko Männikkö koko ikänsä. Tässä vaiheessa harmittaa eniten kulkemisen vaikeutuminen omille maille: moottoritien toiselle puolen päästäkseen on tehtävä kolmen kilometrin lenkki.

Mies vihreän talon pihalla:

Jukka Leinonen

Huutamalla pärjää. Männiköiden tilan vanhan päärakennuksen kulmalta tielle on vain parikymmentä metriä. Talon kohdalle rakennetaan meluvallia, mutta Veikko Männikkö arvelee metelin siitä huolimatta jäävän melkoiseksi.

Artikkelin lähde Kaleva