Älä usko kyynisiin lauseisiin

Harrastajateatteria

Kuka seisauttaisi kellot? Kastellin lukion estradikurssin musikaali. Käsikirjoitus Tero Lahti ja Olli Luoma-Aho. Ohjaus Satu Vesala. Musiikin ohjaus Aila Knihtilä. Valot ja ääni Nuku-tekniikka. Oulun nuoriso- ja kulttuurikeskus 20.11.

Nuorten pahasta olosta ja elämänhallinnan puutteesta puhutaan paljon. Sen takia antaakin ainutlaatuisen tujauksen elämänuskoa, kun näkee niin hyvää oloa hyrisevän nuorisomusikaalin kuin Nukun lavalla tiistaina.

Näytelmän käsikirjoittajat, lukiolaiset Tero Lahti ja Olli Luoma-aho, katsovat silmästä silmään nykynuorten ongelmia, mutta näyttävät että keinoja ongelmien ratkaisemiseen löytyy nuorilta itseltään.

Esityksen tunnelman tiivistää erään siinä soivan kappaleen säe ”Älä usko kyynisiin lauseisiin”.

”Näytelmän tematiikassa olemme pyrkineet moraalisesti rakentaviin ratkaisuihin”, toteaa käsikirjoittajakaksikko ohjelmalehtisessä sosiaalisen vastuun rintaäänellä.

Tästä lähtökohdasta saisi helposti tanttamaisen opetustarinan, mutta nuoret tekstinikkarit tuntevat aihepiirinsä ja yleisönsä tarpeeksi hyvin.

Kastellin estradikurssin musikaali pohjautuu täysin nuorten omaan aktiivisuuteen. Esitys on todistus siitä, mihin tuloksiin voidaan päästä aivan tavallisessa lukiossa.

Tero Lahti ja Olli Luoma-aho laativat käsikirjoituksen kesän kuluessa, ja harjoittelemaan päästiin syksyllä Satu Vesalan johdolla. Kurssien lisäksi harjoitteluun on käytetty omaa aikaa tunteja laskematta. Aila Knihtilän ohjaama musiikkiosuus valmistui kurssin tuntien puitteissa.

Useat työryhmän jäsenistä ovat saaneet kipinän teatteriin jo yläasteen puolella, ja kokemus näkyy. Estradikurssilaisten esiintymistä leimaa erinomainen tilanteen hallinta. Kaksitoistahenkinen näyttelijäryhmä liikkuu ja sanailee näyttämöllä luontevasti kuin koulunpihalla keskustellessaan. Nuorisonäytelmiä usein vaivaava paatos ja kohellus loistaa poissaolollaan.

Kliseet ja stereotypiat on vältetty kekseliäästi:

Bileissä keskustellaan yllättäen Raamatusta. Päähenkilön isä romuttaa kypsän vanhemmuuden julkisivun hehkuttamalla nuoruuden aikaisilla sahdinkeittokokeiluillaan. Nuorisoporukan säälittävä nörtti on omalla tavallaan arvostettu osa yhteisöä. Yksi päähenkilöistä kuolee mutta vain proosallisesti jäämällä auton alle.

Tai no, tulevathan sieltä ne nuorisonäytelmien pakolliset traagiset numerot: kohtaus typerien vanhempien kanssa, yllättävä raskaaksi tuleminen, huumesekoilukohtaus ja itsemurha.

Kliseeksi leimaaminen olisi kuitenkin näiden asioiden vähättelyä. Ne ovat todellisia ongelmia, joihin joka ikisen nuoren on selvitettävä välinsä. Voi sanoa, että draama on täyttänyt tehtävänsä, jos se auttaa tilintekoa akuuttien asioiden kanssa.

Oman oivaltamisen kannalta on onni, että loppuratkaisu jätetään avoimeksi - ehkä kaikki tapahtuikin toisin. Ja jos ei tapahtunutkaan, niin aina on mahdollista asennoitua rakentavalla tavalla.

Tasavahva elementti esityksessä tekstin rinnalla on musiikki. Nuoret ovat valinneet koosteen hittibiisejä - suomirokkia, brittipoppia ja virren - jotka he myös esittävät itse.

Laulajista löytyy toinen toistaan vakuuttavampia tulkitsijoita. Juha-Pekka Ojalan, Jaakko Isoviidan ja Tiina Oikkosen vokaalisuoritus on aivan ammattilaistasoa. Nelihenkisen bändin kantava voima on Vesa-Pekka Leppäsen jämerä ja energinen rumpujensoitto.

Musiikki rytmittää kohtauksia, vie tarinankerrontaa eteenpäin, kuvailee tunnelmia tai toimii vain taustana tapahtumille. Ja kun näytelmän henkilöt kokevat niin suuria tunteita, ettei niitä voi pukea sanoiksi, annetaan musiikin selvittää mistä on kyse.

Musiikkinumerot antavat tapahtumille tilaa hengittää, kun kaikkea ei tarvitse selittää repliikkien kautta.

Eivätkä tapahtumat näyttämöllä pysähdy musiikin soidessa. Eleet ja asennot ovat paljonpuhuvia.

RIIKKA KALSI

Artikkelin lähde Kaleva