Vanhojen virsien vuoro

Konsertti

Kirkkomusiikkiviikko: Vuoden 1701 virsikirjan juhla Oulun tuomiokirkossa 18.11.

Kirkkomusiikkiviikon alkajaisiksi perehdyttiin suomalaisen virsiperinteen juuriin. Professori Reijo Pajamo luennoi vanhan virsikirjan virsistä.

Yleisö sai vankan ja hauskasti esitetyn tietopaketin aiheesta sekä tilaisuuden veisata vanhoja virsiä vaihtoehtoisin, eri ajoilta periytyvin sävelin ja käytännöin. Urkuri Maija Tynkkynen säesti uruilla, ja Risto Laitisen johtama Tuiran kamarikuoro hoiti alun perin teinien kuorolle kuulunutta esilaulajan tehtävää.

Monet vanhan eli vuoden 1701 virsikirjan virsistä ovat eläneet nykypäivään asti, mutta niiden esitystapa on muuttunut.

Pajamon mukaan 1800-luvulla korostui lukkarien rooli, ja alkoi yksilöllinen ”heterofonia”: säveliä venytettiin vapaasti oman mielen mukaan. Virsien tempo hidastui ja sävelkulut yksinkertaistuivat. Viimeisimmässä virsikirjauudistuksessa taas on pyritty palaamaan joidenkin virsien alkuperäisempään muotoon.

300 vuoden aikajänne havainnollistui myös toisella tavoin. Maija Tynkkynen soitti kantaesityksenä säveltäjä Olli Kortekankaan Fantasian uruille, Kanss' katuvan mielen oikian uskon. Sävellys perustuu vanhan virsikirjan virsiin numero 190 ja 277.

Fantasian alussa levollinen jalkiomelodia peilautui dissonoivia sointuryöppyjä vasten. Rakenne selkiintyi loppua kohti massiivisiksi akordeiksi, jotka kohosivat monen modulaation kautta korkeiksi kuin katedraalin holvit. Tynkkysen tulkinta oli sujuva ja selkeän dynaaminen.

Ennen kantaesitystä kuultiin fantasian pohjana olevat virret Tuiran kamarikuoron esittämänä. Risto Laitisen sovitukset olivat jännittävä yhdistelmä vanhaa kirkkolaulua ja modernimpaa sävelkieltä.

JUHA SUTELA

Eljas Sallmén

Kirja ja moniste. 300-vuotisjuhlassa virsikirja oli visusti professori Reijo Pajamon hallussa, niin Tuiran kamarikuorolaiset kuin mukanaolijat lauloivat monisteesta.

Artikkelin lähde Kaleva