Peter Pan, Paksukainen ja Gelsomina

Juhlivan lastenelokuvien festivaalin johtokolmikko lennokkaasti lempirooleissaan

Eeva Kauppinen

OULU Peter Pan oli lentänyt Mikä-Mikä-Maasta ja kuunteli mielellään satuja Darlingien lastenhuoneen ikkunalaudalla.

Pentti-poika puolestaan katseli kouluiän kynnyksellä mielellään satuja nykyisen Koskikeskuksen paikalla sijainneessa elokuvateatteri Kinossa lapsuutensa Rovaniemellä.

Siellä käytiin 1950-luvulla joka sunnuntai nonstopina esitetyissä lastennäytöksissä.

”Disneyn Peter Pan jäi lapsena niin voimakkaasti tajuntaani, että näin semmoisia Peter Pan -unia, joissa lentelin Marttiinin puukkotehtaan viereisen pajukon yläpuolella.”

Näin kertoo Oulun kansainvälisen lastenelokuvien festivaalin johtaja Pentti Kejonen.

Festivaalin 20-vuotisjuhlanäyttelyssä hän on vakavakatseinen Peter Pan ja kuin nuortunut valokuvaaja Karol Przeliorzin kameran edessä.

Kun Karol Przeliorz pyysi Oulun Elokuvakeskuksen henkilökuntaa ja muita festivaalin toteutumiseen ja onnistumiseen vaikuttaneita henkilöitä valitsemaan elokuvan lempihahmon omaksi roolikseen valokuvissa, Kejosen itsestäänselvä valinta oli Peter Pan.

Vastassa Koukku

Brittikirjailija J.M. Barrien 1900-luvun alussa kirjoittamassa Peter Panin tarinassa lentävän pojan ja seikkailusaarelle siirtyneiden lasten vastavoimana on ilkeä Kapteeni Koukku.

Pentti Kejoselle Kapteeni Koukkua voisi edustaa ylikansallinen amerikkalainen elokuva, jota vastaan hän Peter Panina hyökkää moniäänisen eurooppalaisen laatuelokuvan lippua heiluttamalla, vastapainoa tarjoamalla.

Lentävän pojan nimen loppuosan kirjailija Barrie muuten nappasi kreikkalaisesta mytologiasta eli eurooppalaisen kulttuurin juurilta.

Voisiko Peter Pan -kokemus olla selitys koko kansainvälisen lastenelokuvien festivaalin synnylle Oulussa?

”Saattaahan siinä olla jotain. Itse olen ajatellut, että oli sattumaa, että aloin kiinnostumaan lastenelokuvasta. Löysin lastenelokuvan 25 vuotta sitten, kun aloitin työni Oulun kaupungin elokuvasihteerinä. Aloitimme elokuvien maahantuonnin Oulun kaupungin nimissä, minun ideastani, kun niitä ei kukaan kaupallisesti ollut kiinnostunut tuomaan. Elokuvat esitettiin kirjastotalon Pakkalan salissa.”

Kejonen oli myös lastenelokuvia maahantuoneen yksityisen elokuvayhtiön Miofilm Oy:n pääosakas.

Kaupunki luopui myöhemmin elokuvien maahantuonnista ja Miofilm on lopettanut. Mutta lastenelokuvien festivaali porskuttaa eteenpäin.

Peterpanismia ilmassa

Puhutaan Peter Pan -ilmiöstä, peterpanismista - ihmisistä, jotka eivät halua aikuistua.

”Luulen, että se pitää minun kohdallani paikkansa. Tunnustan positiivisessa mielessä olevani sellainen”, sanoo Pentti Kejonen.

Eipä siis ihme, että Kejonen on päätynyt Oulun lastenkulttuurin festivaaliketjun vanhimman festivaalin johtajaksi.

”Urheilulajeistakaan eivät kiinnosta muut kuin mäkihyppy ja keihäänheitto; niissähän on mukana sama lentämisen ajatus. Että kyllä se on hyvin syvälle jäänyt.”

Kejonen tulkitsee, että mukana voisi olla jotain lapsuuden pakoreaktiota. Lentämällä on päässyt irtautumaan siitä arjesta, joka on ”ehkä ollut aika sietämätön silloin”.

Kejonen myöntää näkevänsä lentounia vieläkin.

Ihan niin pitkälle Pentti Kejonen ei suostu kuitenkaan tulkitsemaan, että hän olisi johtajana personoitunut koko festivaalin Peter Paniksi.

Mutta ainakin Kejonen ”lennättää” lapsia, nuoria ja aikuisia elokuvien avulla fantasian ja dokumentinkin Mikä-mikä-maailmaan.

Lempeä rummuttaja

Lastenelokuvien festivaalin sihteeri Eszter Vuojala on Tähtitytöt ja tähtipojat -näyttelyn valokuvassa Gelsomina, La Strada -elokuvan köyhä tyttöparka.

Federico Fellinin ohjaamassa elokuvassa Gelsominaa esitti sydämeenkäyvästi ohjaajan vaimo Giulietta Masina.

”Hahmo sopii minulle. Se on positiivinen, elämänhaluinen, mutta surullinen”, Eszter Vuojala perustelee.

”Gelsomina on semmoinen sydäntä lähellä oleva pellehahmo, surullisempi pelle, toisten viihdyttäjä. Gelsomina on pieni nainen, joka tekee parhaansa.”

Eszter Vuojala on työskennellyt lastenelokuvien festivaalin sihteerinä yksitoista vuotta. Hän paljastaa valinneensa valokuvahahmonsa sekä rakkaudesta Fellinin elokuvaan että kuvastamaan omaa rooliaan festivaalisihteerinä.

Kuvaus tuntuu osuvan: Eszter on humaani pieni nainen, joka tekee varmasti parhaansa eikä pyri haavoittamaan ketään. Hän rummuttaa lastenelokuvan puolesta.

Elokuvassa Gelsominaa käyttää hyväkseen Anthony Quinnin esittämä voimamies Zampanò

”Zampanò tarvitsee Gelsominaa vain tiettyihin asioihin. Hänelle Gelsomina ei ole nainen, elämänkumppani, vaan apulainen, johon voi turvautua kun tarvitaan.”

Unkarilaissyntyinen Eszter Vuojala on nähnyt La Stradan useita kertoja, ensimmäisen kerran dubattuna Unkarissa.

Elokuva on tehty samana vuonna kuin Eszter on syntynyt, 1954.

Ilmetty Paksukainen

Sauli Pesonen on Paksukainen. Hän on ilmetty Paksukainen. Oliver Hardy onkin Oulun Elokuvakeskuksen toiminnanjohtajan suosikkinäyttelijä.

Sauli Pesonen ihailee Hardya etenkin Ohukaisten ja Paksukaisten kaudelta. Suosikkinäyttelijä aloitti näyttelemisen kuitenkin jo paljon aikaisemmin, suunnilleen 1913.

”Hardylla oli meriittilistalla ainakin 200-300 lyhytkomediaa ennen kuin koomikkopari Ohukainen ja Paksukainen muodostui 1920-luvun puolivälin jälkeen”, sanoo elokuvatuntija.

Suurelle yleisölle Paksukainen on tuttu, eikä Hardyn persoona oikeastaan erotu. Kumpaan Pesonen rakastui, näyttelijään vai hahmoon?

”Paksukainen ei välttämättä olisi yksinään niin hauska kuin se on Ohukaisen kanssa. Sanotaan, että siinä on bassoviulun pohja ja kansi, soitin ei soisi ilman molempia.”

Taas uusi sekaannus

Paksukaisen suosikkilause Ohukaiselle on ”Here's another fine (nice) mess you've gotten me into” - taas uusi sotku johon olet minut sekoittanut tai sait minut taas liemeen.

Sauli Pesosen mukaan Hardy tavoittelee kielellisillä hienouksillaan ylempää statusta.

”Paksukainen pyrkii keskiluokkaisuuteen, mutta se on kumminkin jokamies. Stan Laurel sanoi, että maailma on täynnä Laureleita ja Hardyja.”

Paksukaisella on kuitenkin tietty omanarvontunto, Pesonen pohtii. ”Vaikka se on jäänyt heikommalle monessakin asiassa, se ei silti hyväksy, että sitä kohdeltaisiin huonommin kuin muita. Onhan se öykkäri, mutta se tavoittelee sillä justiin hänelle omasta mielestään kuuluvaa asemaa.”

Tunteeko Sauli Pesonen olevansa festivaalin tai elokuvakeskuksen Paksukainen?

”Omanarvontunteen puutetta minulla ei ole ainakaan”, Pesonen naurahtaa. ”Monet voivat sanoa, että minä öykkäröin, mutta öykkäröin siksi, koska pidän rahapussin hihnoja käsissäni. Rahaa olisi niin helppo päästää palamaan, mutta jonkun on aina sanottava ei. Sitä minä kyllä sanonkin.”

Hiiltyminen huvittaa

Paksukaisessa Sauli Pesosen lempijuttu on tietty slowburn, hiiltyminen.

”Tiedätkö, silloin kun Ohukainen tunaroi, ja sitten Paksukainen ei puhkea raivoon, vaan katsoo hyvin kiukkuisesti, mutta yhtälailla itsesäälin ja kärsimyksen vallassa, että kuinka tuo voi olla tuommoinen, miksi juuri minun kohdalleni tulee tämmöinen”, Pesonen selittää slowburnia.

Tämä hiiltyminen huvittaa Saulia Ohukaisissa ja Paksukaisissa eniten.

”Koomikkohahmoina Hardy ja Laurel ovat hyvin miehisiä. Miesten on helppo samaistua heihin. Niiden tunaroinnissa ja reaktioissa on sitä mikä löytyy nimenomaan jokaisesta miehestä, ei välttämättä naisesta.”

Saulista tuli Paksukainen hyvin helposti.

”Minulla oli valokuvan musta liituraitapuku jo entuudestaan, kun kesällä kuvattiin Annika Nykäsen lopputyötä Tahiti. Otin puvun, valkoisen paidan ja solmion kaapista, knallin puhalsin Eszteriltä. Sitten ei muuta kaivattukaan kuin vahtimestarilta pätkä mustaa roudarinteippiä viiksiksi.”

Tähtitytöt ja tähtipojat - elokuvia etsimässä, Karol Przeliorzin valokuvaama Oulun kansainvälisen lastenelokuvien festivaalin 20-vuotisjuhlanäyttely Nukun näyttelytilassa 2.12. saakka.

Karol Przeliorz

Ilmetty Paksukainen. Elokuvakeskuksen toiminnanjohtaja Sauli Pesonen viimeisteli lempihahmonsa viiksin mustalla roudarinteipillä. ”Sitten Karol sanoi, että ota muutama tyypillinen asento.”

Illuusio lentämisestä. Festivaalijohtaja Pentti Kejonen on Peter Pan, joka taistelee Kapteeni Koukkua, ylikansallista amerikkalaista elokuvakulttuuria vastaan.

Gelsominan kaltainen. Festivaalisihteeri Eszter Vuojala rummuttaa lastenelokuvan puolesta.

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva