Hyvää oloa Mielikkitalosta

Mielenterveyskuntoutujien talosta toivotaan vakinaista

Liisa Lehto-Peippo

YLIVIESKA Jo aamuvarhaisella on olohuoneen takkaan sytytetty tuli. Aamu on kahviteltu. Joku katselee aamutelevisiota. On mietitty mitä ruokaa laitettaisiin tänään. Keittäjä on sairauslomalla, talonväen on nyt pärjättävä omillaan. Päädytään keittoon ja sille tukevampaan jälkiruokaan, marjapuuroon. Talossa alkaa tuoksua hyvä ruoka. Hyvissä ajoin ennen lounasaikaa väkeä ilmaantuu lisää.

Ruoan ja pullan tuoksu, kodin arkipäiväiset askareet ja muut ihmiset eivät ole itsestäänselvyys mielenterveyskuntoutujalle tai muulle yksinäiselle. Näitä löytyy Mielikkitalosta, joka on perustettu entiseen pappilaan Kalajoen rantaan Ylivieskan keskustan tuntumaan.

Mielikkitalon, laatuaan ainoan Oulun läänin eteläisessä osassa, perusti Kalajokilaakson mielenterveysyhdistys Mielikit ry Ray:n projektirahoilla 3,5 vuotta sitten. Tähän saakka rahoitus on saatu vuodeksi kerrallaan. Tänä vuonna Ray:n avustus on 250 000 ja Ylivieskan kaupungin 60 000 markkaa. Nyt toivotaan, että talon toiminta voitaisiin vakinaistaa.

Talon käyttö on runsasta. Projektisihteeri, mielenterveyshoitaja Sirkku Vinkka kertoo, että väkeä käy keskimäärin 20 päivässä. Keskeinen käyttäjäjoukko koostuu noin 70 henkilöstä. Kuukaudessa käyntejä kertyy yli 600. Väkeä käy Ylivieskan lisäksi myös Alavieskasta ja Sievistä. Talo on auki jokaikinen päivä juhannukset ja joulut mukaanlukien.

Potilasyhdistys perusti Mielikkitalon alunperin jäsentaloksi. Tarkoituksena oli tarjota kuntoutujille paikka, johon lähteä aamulla ja jossa tehdä päivästä itsensä näköinen ja omalla tavalla mielekäs.

”Talossa voi tuntea kuuluvansa johonkin ja saada osakseen huomiota ja kannustusta. Kävijöiden taustalla voi olla suuri yksinäisyys, johon mielenterveysongelma on vienyt”, Sirkku Vinkka sanoo.

Mielikkitalo on käytettävissä avohoidon tukena. Monella on hoitosuhde terapiakeskukseen, jossa käydään keskustelemassa kerran viikossa tai harvemmin korkeintaan tunti kerrallaan.

”Se aika on pieni, jos sen jälkeen ollaan yksin kotona. Talon tehtävänä on myös ennaltaehkäistä laitoshoidon tarvetta”, Sirkku Vinkka toteaa.

Askareita ja olemista

Jos takana on pitkä laitoshoito, Mielikkitalo madaltaa kynnystä harjoitella sosiaalisia taitoja ja kiinnittymistä ympäröivään maailmaan. Talossa voi vain olla tai osallistua mielenkiintonsa tai jaksamisensa mukaan askareisiin.

Talossa voi tienatakin pikkuisen. Viikkosiivouksesta, kaupassakäynnistä ja pullanleipomisesta maksetaan pientä työtoimintapalkkiota. Palkkiolle vaihtoehtona on ruokapalkka.

Talossa eletään arkipäivän elämää, pestään pyykkiä ja lämmitetään saunaa. Pihanhoitoa riittää, sillä piha on iso. Marjapensaista poimitaan marjat talveksi. On perunamaa ja kasvimaa. Miehet ovat rakentaneet pihalle grillikatoksen. Talon väellä on hoidettavanaan kolme ankkaa. Rannassa on laituri. Lahjoituksena on saatu hieno soutuvene, joka kunnostetaan ensi kesäksi. ”Meidän ei tarvitse mökkeillä eikä lähteä retkelle”, Sirkku Vinkka huomauttaa.

Talveksi rantaan avataan avanto. Se on tarkoitettu kaikille kaupunkilaisille. Tilattaessa avannossakävijöille lämmitetään sauna.

Henkilökuntaa on tällä hetkellä kaksi, toiminnasta vastaava ja keittäjä, jonka työsuhde kestää näillä näkymin vuoden loppuun. Alunalkaen määräraha mitoitettiin yhdelle työntekijälle. Työntekijä keittiölle suunniteltiin palkattavan yhdistelmätuen avulla. ”On tuurissaan, että saa ammattitaitoisen työntekijän, eikä ole järkevää, että työntekijä koko ajan vaihtuu. Kaupunki onkin antanut määrärahaa, jotta keittäjää on voitu pitää kokopäiväisesti.”

Ensi vuodeksi Ray:ltä on anottu enemmän rahaa. Sirkku Vinkka toivoo taloon toista työntekijää, jotta voitaisiin ryhtyä kehittämään työtoimintaa, jota ajoittain tarvitaan. Voimavaroja tarvittaisiin myös taloa koskevan tiedon levittämiseen.

Harjoittelijoita Mielikkitaloon tulee säännöllisesti Ylivieskan sosiaalialan oppilaitoksesta. Sunnuntaisin siellä käy tekemässä töitä yhdyskuntapalvelua suorittavat. Viikonloppuisin Mielikkitalo tarvitsee vapaaehtoisia työntekijöitä. Heitä kaivataan joukkoon mukaan enemmänkin.

Vertaisesta apua

Kalajokilaakson mielenterveysyhdistys Mielikit ry:n puheenjohtaja Esko Somero sanoo, että talon merkitys on korvaamaton. ”Täällä voi saada huojennusta yksinäisyyteen. Se voi osaltaan ehkäistä ennalta sairaalaan joutumista. Avohoidossa on paljon mielenterveyskuntoutujia, joihin pitäisi saada luoduksi yhteydet.”

Mielikkitalosta löytyy Someron mukaan vertaistukea, jota on tarkoitus myös kehittää. Hän itse on käynyt liikuntakurssin, jota aikoo ryhtyä hyödyntämään. Oma-apuryhmiä aiotaan perustaa syvällisempiä keskusteluja varten.

”Elämä muuttuisi huonompaan suuntaan, jos taloa ei olisi.” Tällä tavalla totesi moni sosionomeiksi valmistuvien Marja-Leena Potilan ja Kaisa Rajalan opinnäytetyöhönsä haastattelema Mielikkitalon käyttäjä. He haastattelivat 13 talon asiakasta ja neljä työntekijää vuoden 2000 kesällä. Opinnäytetyö sai nimekseen Hyvän olon tankkauspaikka.

”Haastatteluissa korostui, ettei talossa tarvitse olla järjestettyä toimintaa. Talo sinänsä riittää”, Marja-Leena Potila toteaa.

Alkanutta viikkoa vietetään mielenterveysviikkona.

Liisa Lehto-Peippo

Oleilua tai askareita. Mielikkitalo tarjoaa mielenterveysongelmaisille tai muuten vain yksinäisille yhdessäoloa ja kodinomaisia askareita tai paikan viettää vain aikaa.

Kodikasta takkatulta. Mielikkitalossa on sytytetty tuli takkaan jo aamuvarhaisella. Kohenteluvuorossa ovat Kalajokilaakson mielenterveysyhdistyksen Mielikin ry:n puheenjohtaja Esko Somero ja projektisihteeri Sirkku Vinkka.

Artikkelin lähde Kaleva