Pienikin kylä tarvitsee yrittäjiä

Arvostus on nyt toista kuin Taivalkosken Yrittäjien alkutaipaleella 30 vuotta sitten

Airi Railo

TAIVALKOSKI ”Oikeastaan yrittäjäksi alkavan ei tarvitse opiskella kuin kahta ainetta, matematiikkaa ja psykologiaa, oman ammattitaitonsa lisäksi”, pohtii Taivalkosken Yrittäjien puheenjohtaja Hannu Kivelä. Hänen mielestään yksin hyvin tehty työ ei nykymaailmassa riitä, vaan täytyy tulla myös toimeen ihmisten kanssa.

Kivelä on ollut yrittäjä jo yli kymmenen vuotta, joten tietää mistä puhuu. Hänellä on kodinkoneiden korjaus-ja huoltoliike, jossa tarvitaan hyvää asiakaspalvelua.

1970-luvulla ei yrittäjää arvostettu

Tänä syksynä tulee täyteen 30 vuotta kun Taivalkoskelle perustettiin yrittäjäyhdistys. Kivelän mukaan ansio tästä kuuluu paikkakunnan ennakkoluulottomille yrittäjille, jotka tekivät hyvän pohjatyön ja ovat vieneet aatetta eteenpäin, uskoneet ja luottaneet yrittäjyyteen.

Perustamisasiakirjojen mukaan 1970-luvulla ei oikein arvostettu yrittäjiä. Heidät koettiin paremminkin riistäjinä kuin hyvinvoinnin lisääjinä. Yhdistyksen perustamisen uskottiin antavan jämäkkyyttä ja yhteishenkeä toimintaan.

Muutosta noista ajoista on tapahtunut. Pienellä paikkakunnalla arvostetaan yrittäjiä ja halutaan mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, Kivelä sanoo.

Hänen mielestään ainoana esteenä yrittäjän osallistumiselle yhteisten asioiden hoitoon on aikapula. Järjestötoimintaan käytetty aika on pois ansioista, ja päivää on siksi jatkettava.

Ostovoima hupenee pienestä kunnasta

Jos yrityksellä on kasvunmahdollisuutta, se täytyy toteuttaa, Kivelä arvelee. ”Mutta kasvu ei saa olla itsetarkoitus.”

Muutamia vuosi sitten houkuteltiin perustamaan uusia yrityksiä liiankin helposti, Kivelä sanoo. Oli monenlaista rahaa tarjolla ja niiden toivossa yrityksiä syntyi kuin sieniä sateella. Yritykset pysyivät yleensä niin kauan pystyssä kuin starttirahaa riitti.

Viime aikoina Taivalkoskelta on hävinnyt monia palveluja ja se on menetys. Joidenkin tilalle on saatu uusia saman alan yrittäjiä. Väki on vähentynyt paikkakunnalta viimeisen kymmenen vuoden aikana ja ennuste lupaa lisää miinusta. Myös työttömyys vähentää paikkakuntalaisten ostovoimaa.

”Taivalkosken väestöpohja on niin pieni, etteivät erikoisliikkeet täällä kannata vaan on oltava eräänlainen sekatavarakauppa, niin kauppojen kuin korjaamojenkin, jos mielii pysyä leivän syrjässä”, sanoo Kivelä.

Kivelä harmittelee sitä, että isot keskukset vievät paikkakuntalaisten ostovoimaa.

”Siellä on tarjolla joku sisäänheittotarjous, jonka perään lähdetään. Kyllä niillekin ostoksille hintaa tulee kun lasketaan bensakulut. Joka tapauksessa kaikki ne markat ovat poissa paikkakunnan omien yritysten kehittämisestä. Liekö osasyynä kateuskin, joka panee ihmiset liikkeelle”, arvelee Kivelä.

Kivelän mukaan yrittäjäkoulutusta voitaisiin antaa kouluissa, ihan jo peruskouluasteella. Sen tulisi olla yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona ammatinvalinnassa. Asennekasvatus pitäisi kuitenkin aloittaa opettajista, mietiskelee Kivelä. Joskus 1990-luvulla järjestettiin yrittäjien ja kunnan yhteinen tilaisuus, jossa kyseltiin vieläkö Taivalkoskella on yrittäjyyttä vuonna 2000. Ennustamaan ei kukaan oikein ollut halukas, mutta arveltiin, että eiköhän niitä ihmisiä asu täällä vielä silloinkin, muistelee Kivelä.

Alat muuttuvat niin nopeasti, ettei ennustaa voi kuin puoli vuotta eteenpäin.

Matkailu on kasvava ala myös Koillismaan alueella. Siihen tarvittaisiin koulutusta ja tuotekehittelyä, mielellään korkeakoulupohjaista, Kivelä arvioi yrittäjien tulevaisuudennäkymiä.

Airi Railo

Paikkakuntalaisten palveluksessa. Hannu Kivelä on korjannut taivalkoskelaisten kodinkoneita pitkän rupeaman. Pienen kunnan liikkeen on oltava eräänlainen sekatavarakauppa, hän tietää.

Artikkelin lähde Kaleva