Valta kunnissa pienen eliitin käsissä

Tutkijat vahvistaisivat poliittista johtajuutta maksamalla kuntaneuvoksille palkkaa

Ilkka Lappalainen

YLIVIESKA Valta kunnissa on luisunut entistä tiukemmin pienen eliitin käsiin. Lujimmin vallan kahvassa ovat kunnanjohtajat ja kunnanhallitusten puheenjohtajat. Valtuusto, joka kunnallislain mukaan edustaa ylintä päätöksentekovaltaa, ei käytännössä siihen kykene.

Tämä ilmenee Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen tutkijoiden, dosentti Ilkka Ruostetsaaren ja yhteiskuntatieteiden maisteri Jari Holttisen luottamushenkilöiden valtaa käsittelevästä tutkimuksesta.

Tutkijat kaipaavat vahvan virkamiesvallan vastapainoksi poliittisen vallan vahvistamista. Se tapahtuisi heidän mielestään ammattimaistamalla poliittista johtajuutta eli maksamalla palkkaa kunnanhallituksen ja valtuuston puheenjohtajille eli kuntaneuvoksille.

Julkisuudessa on keskusteltu paljon niin sanotusta pormestarimallista, jossa virkajohtaminen ja poliittinen johtaminen yhdistettäisiin valitsemalla pormestari suoralla vaalilla. Pormestarin pesti olisi määräaikainen ja hän toimisi valtuuston puheenjohtajana.

”Jos pormestari istuu valtuuston johdossa, vallankäytön avaimet ovat kuitenkin sillä, joka kontrolloi valmistelukoneistoa. Siinä mielessä kunnanhallituksen puheenjohtajan rooli on keskeisempi kuin valtuuston puheenjohtajan rooli”, Ilkka Ruostetsaari huomauttaa.

Ruostetsaari näkee, ettei poliittista johtajuutta voida vahvistaa perinteisen amatöörimäisen hallinnon pohjalta. Tosin hän myöntää palkatuista kuntaneuvoksista saattavan helposti muodostua kuntalaisista irtaantuva poliittinen luokka.

Tämän vastapainoksi hän ehdottaa suoran demokratian lisäämistä kontrolloimaan poliitikkojen tekemisiä. ”Kun luottamusmiesjohtajan tehtävä on avoimesti poliittinen, kaikki tietävät, kuka on vastuussa eivätkä päättäjät voisi levitellä käsiään”, hän perustelee esitystä.

Yksimielisyys latistaa

Vaikka Ilkka Ruostetsaaren ja Jari Holttisen tutkimuksen kohteena oli kuusi erilaista pirkanmaalaista kuntaa akselilla Tampere-Vesilahti, päätöksentekojärjestelmään liittyvissä ongelmissa on paljon yleispätevää.

29 vuotta Pyhäjärven kunnanvaltuustossa istunut Kimmo Sarkkinen sanoo valtuuston roolin muuttuneen valtavasti tänä aikana. Puoluepoliittiset asetelmat sosialistit vastaan ei-sosialistit leimasivat valtuuston työskentelyä hänen valtuustouransa alkutaipaleella.

Valtuutettujen valta on Sarkkisen mukaan kaventunut, siirtynyt yhä enemmän virkamiehille. Samaan aikaan alaa on voittanut konsensus-henki, eli yksimielisyyteen pyrkiminen yli puoluerajojen. ”En muistakaan, milloin valtuustossa olisi äänestetty ideologisin perustein”, Sarkkinen kertoo.

Osittain juuri yksimielisyyteen pyrkimisen katsotaan syyksi siihen, että kunnallispolitiikasta on kadonnut kiinnostavuus. Kaikki ovat yhtä ja samaa mössä vailla minkäänlaista särmää. Tämän puolestaan arvellaan johtaneen siihen, etteivät ihmiset tunne vetoa valtuustoon eivätkä äänestä aktiivisesti kunnallisvaaleissa.

Politiikka kunniaan

Ruostetsaari otaksuu sekä pormestari- että kuntaneuvosmallin nostavan politiikan tekemisen uuteen arvoon ja tuovan vaihtoehtoja esille. Vastaavasti se, mikä poliittisen elämän vilkastumisena voitettaisiin, konsensuksessa hävittäisiin.

Sievin kunnanjohtaja Matti Johansson väittää poliittisten puolueiden muuttumisen heijastuvan kunnan päätöksentekoon. ”Kun vastakkainasettelu puolueiden kesken valtuustossa on vähentynyt, on muodostunut kuva ikään kuin asioista ei päätettäisi enää.”

Johansson kaipaa puolueiden ja muiden kansalaisjärjestöjen aktivoitumista - itsenäisen roolin ottamista. ”Että ne miettisivät kunnan asioita ja esittäisivät niitä. Ettei se ole vain virkamiesten tehtävä. Ja etteivät puolueet olisi vain ehdokkaiden jättöorganisaatioita.”

Parempaakaan ei ole

Valtuustotyöskentelyn tämän valtuustokauden alussa jättänyt Timo Kontiokari (vihr.) Ylivieskasta ei rehvastele suurilla saavutuksilla 12-vuotiselta valtuustoajaltaan. ”Yhden kerran sain läpi budjettiin esittämäni muutosehdotuksen.”

Yksittäisen rivivaltuutetun valtaa Kontiokari pitää pienenä. Vaikutus tapahtuu yhteistyön kautta, jos on tapahtuakseen. Valtuusto enemmänkin siunaa muualla valmiiksi tehtyjä päätöksiä.

Hänen mielestään kansalaisilla on mahdollisuuksia osallistua kunnan päätöksentekoon enemmän kuin tätä mahdollisuutta käytetään hyväksi. ”Kunnallisaloitteet ainakin panisivat kunnan elimet töihin.”

Kontiokari ei osaa sanoa patenttilääkettä kunnallisen demokratian parantamiseksi. ”Toimii meidän demokratiamme hyvin tai huonosti, mutta verrattaessa sitä muiden maiden järjestelmiin, se on osoittautunut parhaaksi.”

Valta kansalla, jota edustavat virkamiehet

Jo kauan on ollut tiedossa, ettei valta kunnassa ole vaaleilla valituilla valtuutetuilla. Valta on tätä nykyä kasvoton: se kätkeytyy jonnekin kunnanjohtajan takana olevaan virkamieseliittiin sekä kunnanjohtajan rinnalla seisoviin johtavien puolueiden nokkamiehiin.

Valtaa käyttää myös valtio, joka lakien kautta määrittelee suurimman osan kunnan tehtävistä. Vaikka valtuutetut voisivatkin vaikuttaa päätöksiin, tosiasiassa heidän kyntensä ulottuvat vain pieneen osaan kunnan kontolle uskotuista asioista.

Koska kunnan pelivara on pieni, politikoinnillekaan ei jää paljon tilaa. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että kunnalliset päättäjät ovatkin mielissään konsensus-hengen, yksimielisyyden lisääntymisestä kunnallisessa päätöksenteossa.

Yhä harvemmin kunnanvaltuuston kokouksessa käydään ideologista, puoluerintaman hajottavaa kädenvääntöä. Useimmiten kinat liikkuvat kyläkoulun kaltaisissa pikkuasioissa, ja rintamalinjat enemmän puolueiden sisällä kuin välillä.

Yksimielisyys on johtanut vaihtoehdottomuuteen. Tosin siihen on johtanut myös se pieni pelivara, mitä valtion määrittämiltä tehtäviltä jää. Vaihtoehdottomuus puolestaan tekee ihmiset passiiviseksi ja välinpitämättömiksi. Tämä heijastuu äänestysaktiivisuuteen, joka viime vaaleissa jäi 56 prosenttiin sekä puolueiden vaikeuteen saada ehdokkaita.

Pormestari- tai kuntaneuvosmalli toisivat politiikkaan säpinää ja väriä. Saisihan valta kasvot. Eri asia on, mitä ne antaisivat kuntalaisille. Ehkä näissä malleissa olisi helpommin hahmotettavissa kuppi, mihin sylkeä.

ILKKA LAPPALAINEN

Artikkelin lähde Kaleva