Oulun seutu kasvaa yhteen

Oulun seudun kasvaminen yhä tiiviimmin yhteen tuo ajan oloon tarpeen pohtia myös nykyisen kuntajaon tarkoituksenmukaisuutta.

Yksi tärkeistä tekijöistä Oulun seudun menestyksen taustalla on ollut eri osapuolten kyky ennakkoluulottomaan yhteistyöhön. Voimavaroja ei ole hukattu turhaan reviiriajatteluun.

Hyvä esimerkki tästä on Oulun seudun yleiskaavaluonnos, joka maanantaista lähtien on ollut yleisön nähtävillä. Aloite yleiskaavan laatimiseen on tullut kunnilta itseltään, ei ylhäältä annettuna käskynä. Lopputulos tekee seudusta edelläkävijän koko maan mitassa.

Yhteisessä yleiskaavassa ovat mukana Oulu, Hailuoto, Haukipudas, Kempele, Kiiminki, Muhos ja Oulunsalo. Tällä alueella odotetaan vuoteen 2020 mennessä asuvan 222 000 ihmistä, noin 50 000 enemmän kuin nyt. Nopea kasvu siis jatkuu, ja sen tuomiin haasteisiin on varautumassa yhdessä.

Yhdyskuntarakenne alueella tiivistyy sormimaisesti Oulun keskustasta lähikuntiin johtavien teiden varsille. Tämän pohjalta rakennetaan palveluverkostoa ja tehdään liikennejärjestelyitä. Kaikkiaan alueesta rakentuu selkeä, omaleimainen ja toimintakykyinen kokonaisuus.

Tätä yhtenäistä leimaa täydentää vielä ”Ouluseutu” -nimellä toimiva kuntien markkinointiyhteistyö, jossa yleiskaava-alueen lisäksi ovat mukana eteläreunalta Lumijoki, Liminka ja Tyrnävä. Tavoitteena on markkinoida nimenomaan seutua kokonaisuutena, ei niinkään sen yksittäisiä kuntia.

Kehityskulkua voisi jollain tavalla verrata Euroopan unionin muovautumiseen: sen yksittäiset jäsenet ovat luovuttaneet toimivaltaansa yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Rinnastusta ei kannata liian pitkälle viedä, mutta EU:ssa on kehityksen myötä käyty keskustelua mahdollisesta liittovaltion muotoutumisesta, ja myös Oulun seudulla on aika ajoin viritelty puheita kuntien hallinnollisten rajojen tarkoituksenmukaisuudesta.

Yleiskaavassa ei kuntien asemaan puututa, eikä se ole sen tarkoituskaan. Mutta jossain vaiheessa seudulla tarvitaan avointa keskustelua siitä, onko nykyinen kuntarakenne tarpeen vai ryhdytäänkö määrätietoisesti rakentamaan suur-Oulua, joka olisi myös yhteinen hallinnollinen kokonaisuus.

Kuntarajat ovat liikkuneet ennenkin. Esimerkiksi Oulujoen kuntaa ensin lohkottiin ja sitten liitettiin kokonaan Ouluun, Pateniemi ja Kuivasjärvi kuuluivat 1960-luvun alkuun asti Haukiputaaseen. Muuallakin Oulun seudulla on vuosien mittaan tehty rajankäyntiä.

Tämä tarkoittaa, että nykyinen kuntajako on tietyn historiallisen kehityksen tulos, mutta ei välttämättä sen päätepiste. Ajat ja tarpeet muuttuvat.

Nyt kaikki Oulun seudulla olevat kunnat ovat sinällään toimivia ja elinkelpoisia. Pakottavaa tarvetta kuntaliitoksiin ei ole. Kyse onkin tulevaisuuden linjapäätöksistä: tarvitaanko jatkossa monta erillistä hallinnollista yksikköä, jotka tekevät keskenään yhteistyötä, vai onko tästä rakennettavissa entistä saumattomampi kokonaisuus.

Esimerkiksi Oulunsalo ja Kempele ovat jo nyt kasvamassa kiinni Ouluun. Suuri yhtenäinen kaupunkimainen alue muodostuu joka tapauksessa, ja sen kehityksen edellytyksenä on saumaton yhteistyö toisten kanssa. Asukkaiden sijoittuminen ja työssäkäynti ei katso kuntarajoja.

Kuntien asemaa koskevan jatkokeskustelun avainsana on vapaaehtoisuus. Ratkaisuja ei voi ulkoapäin sanella, mutta avointa keskustelua on turha tukahduttaa. Mahdollista on sekin, että seudun eri kunnille jää eräänlainen lähidemokratian toteuttamisen rooli, ja laajat linjanvedot jäävät juuri yleiskaavan kaltaisen yhteisen valmistelun tehtäväksi. Tällöin tosin saattaa jossain vaiheessa nousta ongelmaksi se, ettei ole seudullista elintä, joka suoraan edustaisi asukkaiden näkemystä kunnanvaltuustojen tapaan.

Oulun seudun yleiskaava antaa joka tapauksessa hyvät edellytykset suunnitella maankäyttöä ja liikennettä laajalla alueella. Ellei kuntien välinen yhteistyö toimisi, koko seudun kehitysmahdollisuudet olisivat paljon heikommat.

Yksittäisenä kysymyksenä yleiskaavasta on noussut esiin varautuminen Hailuodon siltayhteyteen. Kaavamerkintä ei kuitenkaan vielä merkitse sitä, että silta rakennettaisiin. Se vaatii aivan erillisen valmistelun, johon ei toistaiseksi ole tarvetta. Lauttayhteys toimii, eikä siltariidan tuomia haavoja ole nyt syytä avata uudelleen. Silti on hyvä jo kaavassa varautua siihen, mikä saattaa tulevina vuosikymmeninä olla edessä.

Artikkelin lähde Kaleva