Nuorisokuoron syntymäpäivät

Konsertti

Kempeleen Nuorisokuoron 20-vuotisjuhlakonsertti Kempeleen Pirilän salissa 10.11.

Kempeleen Nuorisokuoro juhli lauantai-iltana kaksikymmentävuotispäiviään kuin paikallista suurtapahtumaa ainakin. Täysi salillinen yleisöä eli mukana kahvikonsertin leppoisassa ja iloisessa tunnelmassa.

Kuoroa on koko sen taipaleen johtanut Seppo Härkönen. Toiminta on ollut vireää ja yhteistyöideoita poikivaa, esimerkkinä vuodesta 1994 Kempeleessä järjestetyt kansainväliset kuorofestivaalit.

Kuoro on tehnyt useita konserttimatkoja ulkomaille. Kuorokilpailuihin se ei ole osallistunut.

Nuorisokuoro on nimestään huolimatta tyttökuoro. Konstia saada pojat innostumaan kuorolaulusta ei Kempeleessäkään ole vielä keksitty. Ehkäpä sellainen toivo kuitenkin elää nimellisesti.

Kuoron nykyversio on muuttunut perusteellisesti: puolet laulajista on uusia. Tavallaan on palattu muutama askel lähtöruutua päin. Työtä ja haasteita riittää.

Juhlakonserttiin oli siksikin viisaasti koottu myös seniorikokoonpano, jossa lauloi pitempään mukana olleiden lisänä joukko hiljattain kuoron jättäneitä laulajia.

Jälleennäkemisen riemu ja kuorolaulun ilo heijastuivat entisten kuorolaisten spontaanissa tervehdyslaulussa kuoronjohtajalle, mistä kehkeytyi improvisoitu afrikkalainen kimara konsertin toisen jakson aluksi.

Kuoron ohjelma on yleensä rakennettu tutun ja turvallisen varaan. Esimerkiksi Metsa telegram, Tässä on tyttöjä, Suomenmaa sekä muutamat afrikkalaiset laulut ovat olleet vakionumeroita. Kuoron kulloinenkin kunto on siten helppo todeta tutuista referensseistä, mutta laajempi ohjelman uudistaminen saattaisi palvella niin kuoroa kuin yleisöä.

Uusi kokoonpano hallitsee perusasiat, mutta soinnillisesti se ei vielä ole entisellä tasollaan. Sävelpuhtaus oli ajoittain haussa ja yhteissoinnin tasapainossa oli vielä hiomisen varaa. Esiintymisessä oli kuitenkin oikeanlainen reipas asenne.

Parhaat esitykset olivat eteläafrikkalainen kansanlaulu Walamba ja Lapin joiku.

Kokeneempien kokoonpano esitti kuoron totuttua varmuutta ja osaamista. Vanha bravuuri, Vecerna pesen soi yhä tarkasti. Härkösen Kehtolaulussa oli entisaikojen herkkyyttä ja tunnetta. Myös kaksi Pekka Kostiaisen kalevalaisaiheista laulua kuoro tulkitsi taitavasti.

Vasta Veljo Tormisin Lauliku lapsepõlin laajennetuissa harmonioissa tulivat hetkellisesti rajat vastaan.

Lopuksi esiintyi suurkokoonpano, jossa olivat mukana kaikki nykyiset ja useita entisiä laulajia. Sen tehtäväksi oli annettu juhlava lopetus Paciuksen ja Sibeliuksen sävelin. Yleisö ei kuitenkaan saanut tästäkään vielä kyllikseen. Niinpä Finlandian jälkeen piti kajauttaa ylimääräisenä afrikkalainen sävelmä.

JUHA SUTELA

Artikkelin lähde Kaleva